Kuulumisia ja mietteitä

Silverin kanssa elämä sujuu hyvin. Pääsiäisen jälkeinen kolmen viikon "loma" Joensuussa teki meille molemmille ihmeitä. Päästiin tunneille, niin este kuin koulu. Saatiin paljon positiivista palautetta, että itse olen rauhoittunut, enkä vedä hevoselle enään niin helposti kilareita, jos jokin ei onnistu, vaan rauhoitun ja yritän uudestaan. Tästä seuraa taas se, ettei hevonen enään saa kilareita. Ennen meillä oli ongelmia esim. pohkeenväistön ja avon teossa, sekä käynnissä rentona käveleminen. Ratsastin jotenkin liikaa niitä liikkeitä, enkä mukautunut hevosen käyntiin, vaan ratsastin sitä liikaa. En antanut hevosen "hengittää". Siitä seurasi se, että Silver jännittyi, selkä notkahti, perä jäi ja pää nousi ylös. Nyt olen kuitenkin oppinut (kyllä, tämän hevosen kanssa eläminen on jokapäiväistä oppimista!) ratsastamaan herkemmillä avuilla, odottamaan hevosta ja antamaan sille tilaa. Nyt väistöt, avot ja ties mitkä onnistuvat ja hevonen on tyytyväinen, ja vaikka välillä vähän jännittyy, ei perä jää, selkä notkahda tai pää tule taivaisiin. 

Esteillä suurin edistys askel sitten sen jälkeen, että pystyin ratsastamaan "isoja" ratoja, ilman, että piti pelätä kuolemista tapahtui, kun vaihdettiin kuolain. Silverillähän oli D-kuparirolleri ja mietin jo viime kesänä (en muista, olenko puhunut tästä jo), että onko Silverillä ahdas kitalaki, koska nostaa päätään pidätteissä, eli pakeneeko kuolainta. Kuitenkin ajattelin, että voisi olla myös piikit, joten raspuutin. Ei löytynyt piikkejä, mutta sitten se asia jäi. Tässä kevät talvella taas rupesin miettimään tätä samaa asiaa. Ja Joensuussa ollessani kokeilin sweet iron kuparirollereita. Eli siis kolmipalaa, missä on keskellä kolme kuparirullaa. Silver oli alusta asti parempi! Nyt hevonen pysyi oikeinpäin esteidenkin välissä ja oikeasti tykkäsi kuolaimesta paaaaaaaaaaaaaljon enemmän, mitä siitä nivelestä. Hyppäsimme Joensuussa ollessa sellaista 110-115cm rataa ja pari kertaa tuli kieltoja. Ensimmäisen kerran aivan vain sen takia, että vauhtii oli AIVAN liian vähän, ja Silver veti liinat kiinni. Tässä tilanteessa olisin ennen karjaissut ja mätkäissyt raipalla, nyt käännyin pois esteeltä, otin uuden lähestymisen ja enemmän vauhtia. Ja ylläri, Silver hyppäsi. Sitten kahdesti tipuin selästä samalle esteelle, kun Auringon auheuttama varjo tuli suoraan esteen taakse, eikä Silver nähnyt estettä kunnolla. Sitten Silver on vielä sellainen, että ottaa itseensä jos ratsastaja tippuu selästä tai Silver joutuu kieltämään. :-D Kielti nimittäin vielä kerran, vaikkakin este oli 70cm korkea. :-D Sitten piti jo vähän ärähtää ja raipalla kannustaa esteen edessä, niin selvittiin hienosti yli. Sitten lopullinen onnistuminen tuli meillä siellä kisoissa, mistä kerroinkin, 90cm 3. sija ja 100cm 2. sija! Mahtavaa!

Vaihdoin myös seuraa, liityin takaisin Pohjois-Karjalan Urheiluratsastajiin, ja sitä kautta saan alueluvat! Nyt olen maksanut seuran jäsenyyden ja odotan päätöstä  (mikä on myöntävä) alueluvista. Minun tekisi mieli lähteä Silverin kanssa Riihimäelle aluekisoihin. Samalla voitaisiin käydä moikkamassa Silverin entistä omistajaa, ja jos saataisiin sieltä yöpymispaikka, niin ei tartteisi yötä vasten ajaa pois. Vähän jo jännittää, että miten alueluokat menevät, mutta nytpä näkee se yksikin tuomari, että turhaan haukkuu, koska näköjään osaan ratsastaa ja Pkur:ssa omaani ja hevoseni osaamiseen luotetaan, kun alueluvat annetaan! Sittenpä voin vain lällätellä sille ihmiselle!

Korhola, 100cm 2.sija

Muutenkin meillä menee nyt Silverin kanssa paremmin kuin koskaan ennen. Meidän luottamus on kasvanut aivan hirveästi. Silver hörisee ja juttelee mulle aina kun menen hakemaan sitä. Välillä oli olo, että onko Silver minulle vain urheiluväline, jolla urheilen. Aivan kuin rallikuskeilla auto, käyvät ajamassa ja jättävät talliin. Tekevät tarpeelliset huollot, huolella. Mutta that's it. Kuitenkin tässä viime aikoina käsitykseni on vahvistunut, että minun ja Silverin välillä on erilainen side. Side millaista mulla ei ole ollut yhdenkään hevosen kanssa aikaisemmin. Hellun ja minun suhde oli myös omaa luokkaansa, mutta aivan erilainen. Silver on niin hieno, kun jos sitä pelottaa, se hakee minusta turvaa, mutta samaan aikaan se antaa minulle sitä itsevarmuutta jota tarvitsen.

Silverin omistaja ja ylpeä siitä -Alisa