"ÄLÄ KOSKE,MULLON SE AIKA KUUKAUDESTA!!!!!!!!!!!!!"

Onneksi on olemassa neiti nimeltään Silver, joka palauttaa minut noooopeasti takaisin maanpinnalle, aina kun luulen, että asiat rullaa.

Ei herran isä, kun ruuna oli kiukkuinen, kun kävin ratsastamassa. Tuli tosi söpösti laitumella vastaan, ravaten ja höristen koko matkan. Siinä sitten hörhötti koko matkan talliin, mutta siinä samassa kun laitoin ruunan kiinni käytävälle, alkoi aivan järkyttävä komentaminen. Aikani sitä katsoin ja lopulta konahdin sille. Sittenpä herra neiti vetäisi herneet nenään ja rupesi mököttämään. Harjatessa häntä pyöri kuin karuselli ja korvat luimi. Mietin, että onko se kipeä -mittasin lämmön, ei mitään, jalat normaalit, samoin lihakset. Noh, siitä se sitten leppyi, kun maanittelin ja lässyttelin sille aikani.

Ratsastamaan lähtiessä tamma ruuna ei halunnut pysyä paikallaan vaan yritti koko ajan liikkua pois. Ei ole ikinä tehnyt sitä! Sittenpä lopulta pääsin selkään ja lähdettiin kentälle tuuppaamaan. Hirveätä punkemista ja painamista ja vinoutta oli koko kaksi tuntinen, kun yritin saada hevosen edes hetkeksi kuuliaiseksi ja avuille. Tein ympyröitä, väistöjä, temmon vaihteluja, aivan kaikkea mahdollista, mutta kun ei niin ei! Lopulta edes pienen pieni valon pilkahdus oli laukassa. Aivan suoralla uralla, kevyessä istunnassa ruuna antoi myöten niskasta hetkittäin. Siitä sitten loppuravit ja käynnit. Kesken ratsastuksen nousin alas selästä ja tarkastin jalat uudelleen. Ei olleet lämpimät, nestettä tmv. ei ontunut, otin satulankin selästä ja painelin selän. Ei mitään...

Tallissa sitten alkoi taas se sama komentaminen!!! Nyt kyse oli mehusta. Eli melassivedestä, jota annan aina liikutuksen jälkeen kiitokseksi. Minulla oli hirveä vessahätä ja toinen hakkaa etusella karsinan ovea. Lopulta annoin periksi ja tein hänen korkeudelleen sitä samperin mehua, mutta tein sen virheen, että laskin sankon maahan, että pääsisin vessaan. Siitäkös tämä riemastui ja nuuhkaisi vain mehua ja luimisti. ARGH! Eikun sanko käteen ja maanittelemaan, että "joisitko nyt kilttihanipuppeli nyt tätä mehua..." suostui se puolet juomaan... Sitten meni hermot ja työnsin oven kiinni, heitin mellavedet viemäristä alas ja lähdin kotiin. Ei herran isä, että tuo hevonen osaa olla tammamainen!!!!!

Piilotan siltä kaikki tyttöjen väriset kamat ja rupean ostamaan sille jotain mustaa tai muita poikien värejä.

tamman eikun ruunan omistaja -Alisa