Kuluneelta viikolta.

Huh, kuumetta, treenausta, kuumetta, hyppyjä, kieltoja, kuolain kokeiluja, lappuja hoitajille ja mitä vielä?

Eipä muuta, ollaan maneesissa :-D

Tuohon voisi oikeastaan kiteyttää meidän kuluneen viikon. Tultiin siis viime perjantaina Joensuuhun ja Utraan viikon mittaiselle "lomalle". Ja pyhpah, eihän tämä mikään loma ole ollut ! :-D

maanantai: Piti olla palauttava verryttely kisojen jälkeen, mutta kävin tutultani kanget lainaan ja sitten kokeiltiin niitä Silverille. Ja voi luoja mitä siitä hevosesta irtosi! Oikeasti se hevonen kasvoi 50cm korkeutta, kun otinkin vain ohjat käteen! Ihan mahtavaa oli, siirtymisistä tuli hyviä ja nyt pitäisi jostain repiä helppo A seuratasolla, missä voitaisiin startata. Kiuruvedellä olisi ne aluekoulut, mutta en taida mennä aata siellä :'D Marraskuun lopussa olisi sitten seura(?)koulukisat, joissa sen Aan voisi startata. :p Katsellaan, katsellaan.

tiistai: aamulla oli jo vähän hapottava olo, kuume nousee... :( Mutta urheasti raahasin itseni tallille. Ratsastaminen oli oikeasti yhtä tuskaa, jokaikinen liike minkä hevonen teki, tuntui päässä ja olo oli sama, kuin pään sisällä olisi ollut jonkinlainen pommi, mikä räjähti kolmen sekunnin välein. Klippasin myös Silverin, kaikki karvat lähti ! Satulan alle vain jäi pienen pieni läntti. Ei jessus, että se on ruma! Tiistaina myös Silverin selkään kapusi asiakas ja voihan räkä mua hävetti! Ihan oikeasti, Silver juoksi kuin ex-ravuri, joka on juuri tuotu radalta, alakaula pullottaen, selättömänä, minä väännän itkua häpeästä, kun hevonen sikailee. Tunnin jälkeen nousin itse selkään. Puoli kierrosta käyntiä ja hevonen oli oikeinpäin ja kuulolla. Ihan apina tuo elukka, no se on tietysti vain yhden ihmisen hevonen, sitä ei voi kieltää. :-)

keskiviikko: Mulla nous yöllä sellainen kuume, että oksat pois! parhaimillaan mittari näytti 39.2 ja hortoilin kotona pitkin seiniä, joten ei tallille. :(

torstai: Mari piti meille kankitreenit ja otettiin vähän hyppyjä. Vihdoinkin älysin, että mistä se vammainen kieltely johtuu ja nyt vain haluan asiaan varmistuksen, sitten tulen teille siitä kertomaan ! :)

kotona, syksy 2o1o

Olen viikon mittaan jättänyt ehkä kymmeniä lappuja aamutallin tekijälle, Silverin hoito-ohjeita. Lopulta mietin, että oonkohan menny liian pitkälle niiden lappujen kanssa, kun aina on ihme sepostukset niissä. Tänään sitten menin tallille joskus kahden aikaan ja aamutallien tekijä oli siellä. Oli ihana kuulla, kun hän ihan aidosti sanoi, että ei ole ikinä ennen nähnyt hevosta, kuka rakastaa omistajaansa noin paljon. Tallin oven aukaistuani huikkasin Silveriä ja Silver rupesi hörisemään kuin hullu :-D Koko eilisen päivän se oli hörissyt jokaiselle joka oli tullut toimiston ovesta ulos ja tuijotellut koko päivän oven suuntaan. Tänään sitten paijailin ponia oikein kunnolla ja lopulta Silveristä kuului vain syvä huokaus ja se painoi pään syliin. <3 Ehkäpä se on niin, että joillekkin on elämän hevosia, kun sitten on olemassa elämän omistajia. tjs.

Voi miun mammanGuGuli, että mie siitä niin tyksin <3 :-)

I just luv u so -Alisa