Otsikko

hahah, en oikeasti keksinyt mitään otsikkoa :-D Sorry for that! Kerron nyt kahden päivän tapahtumat samassa postauksessa, mutta teen tänään ehkä vielä erikoispostauksen, katsotaan jaksanko. :-)


Tiistai: Menin tallille suoraan koulusta, eli olin joskus neljän aikoihin siellä. Tallin pihassa huomasin, että puhelimeni on jossain, joten ilman puhelinta sitten hilluin tallilla. Eihän se puhelimen tärkeys ole mikään suuri, kun tallilla on kuitenkin porukkaa, mutta lähdin maastoon ja yleensä en edes suunnittele maastoon lähtöä jos kännykkä ei ole mukana. Lisäksi vanhempani ovat edelleen niin neuroottisia minusta, että mun pitää vastata sillä sekunnilla heille,kun he soittavat tai he luulevat, että olen saanut shokin tai ajanut kolarin, tai jäänyt hevosen alle, tai saanut alkoholimyrkytyksen tai tai tai. Minkä sille voi, että on perheen iltatähti?

Mutta niin... Silver oli ulkona, joten hain sen sisälle. Teki mieli ihan hirveästi lähteä maastoon ja kun ei olla oikeastaan kunnolla maastoiltu ikuisuuksiin ja nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä. Eli Silverille estepenkki, jännesuojat eteen ja hivutussuojat taakse, rintaremmi, ja estesuitset suuhun ja eikun menos!

Silver oli ihan höselö, korsui ekat neljä kilometriä, hyppi ja loikki, ei olisi malttanut kävellä ja itse jos korjasin omaa asentoani satulassa, niin Silver nosti laukan. :-D Tosi harmillista oli, kun maa oli niin märkä, niin sänkkäreillä piti ottaa rauhallisesti, ettei liukastuisi tmv. Sitten eräällä tienpätkällä otettiin ihan kunnon laukkaa ja sitä tunnetta ei kyllä voita mikään, kun hevonen kiihyttää täyteen vauhtiin, nojaudut vasten lihaksikasta kaulaa ja tunnet kuinka jokainen askel antaa lisää vauhtia ja voimaa liikkeen suoritukseen. Silmät vuotavat vettä vauhdin huumasta ja korvissa humisee. Sitten piti yrittää jarruttaa... Eipä onnistunut. Mulla ei ole ikinä, siis ikinä lähtenyt hevonen käsistä. Alla on ollut kyllä aina ties millaisia sotanorsuja, mutta aina olen ne saanut pysäytetyksi. Eilen oli lähellä, ettenkö olisi saanut pysäytetyksi, mutta onneksi vanha ja kunnon norsujarru hoiti homman. :-) Loppu reissu sujuikin rauhallisesti ja kotiin käveltiin piiiiitkän pitkä matka.

Ihana oli käydä maastossa pitkästä aikaa ja olihan toi oma mokaa tai tyhmyyttä, kun lähdin neljän vapaapäivän jälkeen maastoon :-D

Keskiviikko: Tänään ei ollut koulua, niin pääsin tallille jo hyvissä ajoin. Tänään oli tarkoitus mennä kentällä kunnon tuuppailua ja sehän me Silverin kanssa toteutettiin. Eli kanget päähän, koulupenkki selkään, koulusuojat etujalkoihin, viltti pyllyn päälle, kouluraippa kainaloon ja menoksi! Käytiin kävelemässä alukäynnit pellolla ja voi että tykkään syksystä ! <3 Kentällä sitten ohjat käteen ja lähdin ravaamaan rentoa ja pitkää ravia ympäri kenttää, tehden voltteja ja kolmikaarisia. Alkuverkkojen jälkeen sitten rupesin pikkuhiljaa nostamaan Silveriä ylös ja ihan hirveän hienosti antoi nostaa itseään sieltä alhaalta! :-) Silver on oikeasti niin superkivanam, kun noilla kangilla tuuppailee, että sillä hevosella on aivan erilainen tatsi koko hommaan, satulaan tuntee, miten sen takapään lihakset työntävät kokoajan vain enemmän ja enemmän vauhtia ja voimaa liikkeisiin. Harjoiteltiin siirymisiä, että ne saataisiin liukuviksi ja pehmeiksi, peruuttamista ja laukan säätelyä. Ihan super oli poni (anteeksi mulla on hieman kiire, kun vieraita tulee kohta, ja oon vielä tallivaatteissa ja huone on kuin atomipommin jäljiltä!) ja tämän takia aina jaksaa pakertaa hampaat irvessä ja perse verillä menemään! Kyllä se siitä. :-) Loppukäynnit sitten pellolla, talliin, kamat pois ja mellavesi nassuun, ulkoloimi päälle ja pihalle. Vitsit, että klipattu hevonen on mahti. :p <3

Huomenna sitten jos jotain hyppyjä... Katellaan nyt.

Heiheimikäsullaon? -Alisa