Alisa hevosenomistajana?

Sain haasteen Emzulta jossa on ideana siis kertoa itsestään hevosen omistajana, ja sen jälkeen haastaa kolme muuta bloggaajaa tekemään tämä. Haastan: Kaikki ketkä tämän lukevat, niin miettimään joko bloggailun mielessä tai vain oman pikku päänsä sisällä. :)

Love you <3

Millainen hevosenomistaja olen?

Ööööö, ihan hirveä kysymys. No moni on varmaan lukenut siitä, että pidän välillä "omaa lomaa" ratsastuksesta. En näe siinä itsessään mitään vikaa. Hevonen kyllä pärjää ja luotan Mariin, että ilmoittaa jos jokin on vialla. Olen aina sillä mielellä ollut tähän harrastukseen, että mitään ei pidä tehdä, jos ei ole siihen fiilistä. Okei, nykyisin olen antanut tälle "ei jaksa, ei pysty!" ololle vallan, että yhä helpommin ja helpommin jätän menemättä tallille. Tämä harmittaa itseäni aivan hirveästi, muttakun (muttakunmuttakun) oikeasti tämä AMK, ja työt tulivat vähän puskista. Siis, että kuinka paljon ne vievät aikaa.

En kuitenkaan ole kuukausia liikuttamatta Silveriä, vaan tarvitsen keväin syksyin viikon kaksi "lomaa". Turhaudun helposti ja yritän aina löytää helpoimman reitin. Tästä olen joutunut "luopumaan", koska Silverin kanssa hommat eivät vain mene niin. Välillä rämmitään syvässä suossa, mutta sitten kun tulee pienenpieni valon pilkahdus, niin ai että! Sitten jaksetaan porskuttaa eteenpäin pitkät tovit! Olen siis oppinut iloitsemaan pienistä onnistumisista, esim. esteradalla koko rata kusee, mutta pyrin löytämään itse positiiviset asiat. Esim. "Se väli tuli tosi hyvässä temmossa, vaikkakin toin juureen ja kolahti alas." Tuo hevonen on niin *ravistelee käsiä ja kiristelee hampaita ja yrittää keksiä sanaa* sellainen, että on pakko oppia menemään itseensä ja syy on ratsastajan.

Pieniä korkeuksia, suuria iloja!

Osaan vaatia hevosta tekemään sen mitä haluan. Varsinkin entinen tammani (Hellu) osasi kusettaa minua alussa. Vähän harmittaa, koska en saanut siitä ikinä sitä irti, mitä se osasi, koska en vain osannut vaatia. Nykyisin sitten kun tehdään töitä, niin sitten niitä töitä tehdään. Ja kunnolla! Vaadin myös ehdotonta kuria tallissa/käsiteltäessä/kuljettaessa/kisapaikalla yms. Olen kerran ollut oikeasti henkilähti-läheltäpiti-tilanteessa, kun ori tuli rytinällä päälle. Sen jälkeen olen kyllä pitänyt puoleni. En niinkään lyö (okei, olen lyönyt, mutta aiheesta) Silveriä, mutta esim. koppiin meno jos ei onnistu, niin sitten sinne mennään vaikka kilon paloissa! Käytävällä, käsittelytilanteissa, ratsastaessa konahtelen, eli komennan. :--D Moni on sanonut, että huomaa Alisan olevan tallissa, kun ulos asti kuuluu konahtelu. Silver uskoo yleensä hyvin alusta asti, mutta joskus pitää konahtaa ja kunnolla, että uskoo.



Varusteista pidän äärettömän huonoa huolta! Hävettää aina, kun kamat on ihan likaiset ja mähmäiset. Harjat pesen ehkä kerran vuoteen, suojat pesen... joskus. Satulahuopia ja riimuja kyllä vaihdan mielialan mukaan ja olenkin aivan järkyttävä hamstraamaan Silverille huopia ja riimuja ja -naruja. Tavarat ovat kyllä järjestyksessä (lue: laatikot ovat nätisti pinossa) varustehuoneessa, mutta ne on sullottu ja tungettu sikin sokin. Varusteet puhdistan aina kisoihin mennessä.

If you trust me, I'll protect U forever

Rakastan kuitenkin hoitaa ja rapsutella tuota hevosta. Tai mitä tahansa hevosta! Olen myös aivan järrkyttävä jalkaneurootikko tuon hevosen kanssa! Aina tarkistan jalat ja saan slaagin jos jossain on nestettä tai haava! Tiedän tälläkin hetkellä kaikki Silverin vanhojen (jo parantumisen aloittaneiden) rupien paikat ja suuruudet. Mulla löytyy suojia ja pinteleitä jokaiseen lähtöön ja käytänkin niitä ahkerasti. Myös hevosen yleinen ylinvointi on minulle aivan hirveän tärkeätä! Oikeasti saan hepulin, jos esim. heinä on huonoa tmv. Kesällä olin aivan kauhuissani, kun Silver ei syönyt heiniään vieraassa paikassa. Mutta onneksi sitten rupesi heinä maistumaan. En myöskään pakota koskaan hevosta mihinkään. Haluan, että meillä on terve luottamussuhde ja, että hevonen turvautuu minuun, kun jokin on vialla. Olkoon kuinka paskapäivä tahansa,niin aina se, kun Silver katsoo minuun tai hörisee tai tekee jotain sille omalaatuista, niin olen aivan myyty ja rakastunut! Monesti olen itkenyt sen takia, kun se hevonen on vain niin ihana ja rakas! <3

PleaceDontKillMe -Alisa