Raskaita mietteitä, vielä raskaimpia päätöksiä?
Huhhuh... Tästä voi tulla aika valitus/angstpostaus, mutta ei voi mitään. Pakko saada ajatuksia "paperille" ja nämä mun mietteet vaikuttavat aikas paljon koko mun (ja Silverin) elämään.
Eli, vuorokaudessahan on 24 tuntia, ja viikossa 7 päivää, eli se tekee viikkoon 168 tuntia. Tästä ajasta olen koulussa päivittäin keskimäärin seitäsämän tuntia, eli viikossa 35 tuntia. Töissä 15, nukkua pitäisi vuorokaudessa vähintään seittämän tuntia päivään, eli viikossa 49 tuntia. Kun lasketaan nää kaikki yhteen saadaan: 94 tuntia. Okei ei vielä paha! Hevosen liikuttamiseen menee viikossa noin 14 tuntia. Eli miksi sitten valitan, ettei aika riitä? No koulutehtävät, joita tehdään "vapaa-ajalla"...
Meillä on ollut koulussa niin hullu syksy, että oksat pois! Tänään olisi taloussuunnitelman palautus klo. 21.00, arvatkaa vain onko valmis? No ei... Viikolla 48 on konekustannussuunnitelman palautus, onko läheskään valmis?! No ei... Lauantaina pitäisi palauttaa ~10 sivuinen kevätvehnä raportti korjattuna, onko korjattu? Arvatkaa vain...
Mulla kestää koulupäivä yleensä neljään, lähden joko tuntia aikaisemmin koulusta, että ehdin töihin, tai sitten painelen suoraan koulusta pää viidentenä jalkana töihin. Koulu loppuu neljän päivinä klo 15.40, mun pitää istua kassan takana 16.00 valmiina palvelemaan asiakkaita. Töistä pääsen yleensä joko 20.00 tai 21.00, talli menee kiinni 20.00, joten en ehdi. Vaikkakin koulu alkaisi vasta 12.15, en ehdi aamuisin käydä ratsastamassa Silveriä, koska välillä on vain pakko nukkua univelkoja pois. Nukun oikeasti aivan liian vähän, verrattuna siihen, miten paljon unta tarvitsisin... Yleensä menen nukkumaan siinä yhden ja kahden välillä. Eilen menin aamu neljältä. Kouluun herään 6.50, että ehdin käydä suihkussa, pukea, meikata ja laittaa hiukset. Aamupalaa en ole syönyt kämpillä sitten kesän(?). Ja tätä koulua ei voi käydä samalla panostuksella kuin lukiota. Näillä papereilla pitää sitten aikoinaan päästä töihin tai Helsinkiin agronomi opiskeluihin. Ja tämä on vielä silleen, että jos yksi oppiaine kusee, kohta kusee kaikki muutkin. Eli aineet on niin linkitetty yhteen, että pakko osata ja jos et osaa, niin sitten se on voi voi ja kättä housuun.
Mulla ei ihan oikeasti riitä aika tai jaksaminen hoitaa tuota hevosta. Ja sehän on nyt täysin fakta, ettei ole järkeä pitää hevosta, jos ei sitä pysty liikuttamaan ja vielä vähemmän on järkeä maksaa hevosen ylläpidosta vuodessa reilut 5 000 euroa, jos siitä ei pysty "nauttimaan"? Ei niin mitään... Mä oon vielä ens kesänä lähdössä kolmeksi kuukaudeksi Canadaan, joten silloin Silverin antaminen ylläpitoon olisi ainakin ajankohtaista. Myydä en halua, en ainakaan vielä. Mutta oikeasti Silverin olisi parempi päästä ylläpitokotiin, jossa sitä liikutetaan ja sillä kisataan! Mulla oikeesti repee sydän, ja tulee itku, kun edes ajattelen sitä, että pitäisi luopua tuosta hevosesta ja jättää hevostelu toistaiseksi lähes kokonaan. Haluaisin kuitenkin, että Silver jäisi Iisalmi-Kiuruvesi-Vieremä alueelle, niin hevonen olisi kuitenkin lähellä jos yltiöpäinen ikävä iskee.
Olen keskustellut vasta isäni kanssa tästä aiheesta. Hänhän on Silverin virallinen omistaja, joten mitään en voi tehdä ilman iskän suostumusta. Ja kuitenkin (btw. on niin lähellä, etten poraa täällä koulun akvaariossa [atk-tila toim. huom.], kun ajattelen asiaa...) hevostelu on ollut oikeasti lähes koko elämäni niin iso osa elämääni, että en tiedä mitä tekisin sen loputtua. Tottakai tämä "elämänvaihe" kestää "enään" kaksi ja puoli vuotta, mutta mitä ihan oikeasti sen jälkeen? Lähdenkö ulkomaille, menenkö takaisin kotiin ja perusta n yrityksen? Minkä yrityksen? Perustanko täyshoitotallin vai lypsykarjanavetan? Ihan oikeasti, mun pää on nyt niin sekaisin, ettei mitään järkeä.
Tuntuu, että seinät rupeavat kaatumaan pikkuhiljaa päälle ja mulla on oikeasti niin huono omatunto, kun hevonen vain seisoo ja seisoo ja vielä vähän seisoo. Silveristä huomaa, että sillä rupee kerääntymään painetta liiasta "lomasta" koska tarhakäyttäytyminen on muuttunut. Jahuaa toisten kanssa, kiusaa toisia ja pomottelee. Tallissa on sika (okei, sika ja sika.... Komentaa käytävällä = mulle sika!). Ja se hevonen on oikeasti luotu hyppäämään ja kisaamaan! Mie haluun, että se hevonen saa kokea ne tunteet, kun se kävelee radalle. Ratsastaja tuntee, miten sen sisälle syttyy liekki, joka oikeesti pistää sen hevosen keskittymisen ja voiman aivan uusiin ulottuvuuksiin, se tatsi, millä se hevonen vetää sen radan läpi ja se fiilis mikä on kun lähdette radalta pois! <3 On oikeasti väärin, että estän Silveriltä sen tunteen ihan vain sen takia, että itsellä ei riitä aika ja en raaski luopua hevosestani.
Tää postaus on ihan sairaan pitkä, mutta ei voi mitään. Helpotti huomattavasti saada purkaa ajatuksia! Nyt lähden tupakalle ja hyökin sen talsun kimppuun. vittu!
Your only gonna break my heart -Alisa
 |
| Kesä 2010 <3 |
Eli, vuorokaudessahan on 24 tuntia, ja viikossa 7 päivää, eli se tekee viikkoon 168 tuntia. Tästä ajasta olen koulussa päivittäin keskimäärin seitäsämän tuntia, eli viikossa 35 tuntia. Töissä 15, nukkua pitäisi vuorokaudessa vähintään seittämän tuntia päivään, eli viikossa 49 tuntia. Kun lasketaan nää kaikki yhteen saadaan: 94 tuntia. Okei ei vielä paha! Hevosen liikuttamiseen menee viikossa noin 14 tuntia. Eli miksi sitten valitan, ettei aika riitä? No koulutehtävät, joita tehdään "vapaa-ajalla"...
Meillä on ollut koulussa niin hullu syksy, että oksat pois! Tänään olisi taloussuunnitelman palautus klo. 21.00, arvatkaa vain onko valmis? No ei... Viikolla 48 on konekustannussuunnitelman palautus, onko läheskään valmis?! No ei... Lauantaina pitäisi palauttaa ~10 sivuinen kevätvehnä raportti korjattuna, onko korjattu? Arvatkaa vain...
Mulla kestää koulupäivä yleensä neljään, lähden joko tuntia aikaisemmin koulusta, että ehdin töihin, tai sitten painelen suoraan koulusta pää viidentenä jalkana töihin. Koulu loppuu neljän päivinä klo 15.40, mun pitää istua kassan takana 16.00 valmiina palvelemaan asiakkaita. Töistä pääsen yleensä joko 20.00 tai 21.00, talli menee kiinni 20.00, joten en ehdi. Vaikkakin koulu alkaisi vasta 12.15, en ehdi aamuisin käydä ratsastamassa Silveriä, koska välillä on vain pakko nukkua univelkoja pois. Nukun oikeasti aivan liian vähän, verrattuna siihen, miten paljon unta tarvitsisin... Yleensä menen nukkumaan siinä yhden ja kahden välillä. Eilen menin aamu neljältä. Kouluun herään 6.50, että ehdin käydä suihkussa, pukea, meikata ja laittaa hiukset. Aamupalaa en ole syönyt kämpillä sitten kesän(?). Ja tätä koulua ei voi käydä samalla panostuksella kuin lukiota. Näillä papereilla pitää sitten aikoinaan päästä töihin tai Helsinkiin agronomi opiskeluihin. Ja tämä on vielä silleen, että jos yksi oppiaine kusee, kohta kusee kaikki muutkin. Eli aineet on niin linkitetty yhteen, että pakko osata ja jos et osaa, niin sitten se on voi voi ja kättä housuun.
Mulla ei ihan oikeasti riitä aika tai jaksaminen hoitaa tuota hevosta. Ja sehän on nyt täysin fakta, ettei ole järkeä pitää hevosta, jos ei sitä pysty liikuttamaan ja vielä vähemmän on järkeä maksaa hevosen ylläpidosta vuodessa reilut 5 000 euroa, jos siitä ei pysty "nauttimaan"? Ei niin mitään... Mä oon vielä ens kesänä lähdössä kolmeksi kuukaudeksi Canadaan, joten silloin Silverin antaminen ylläpitoon olisi ainakin ajankohtaista. Myydä en halua, en ainakaan vielä. Mutta oikeasti Silverin olisi parempi päästä ylläpitokotiin, jossa sitä liikutetaan ja sillä kisataan! Mulla oikeesti repee sydän, ja tulee itku, kun edes ajattelen sitä, että pitäisi luopua tuosta hevosesta ja jättää hevostelu toistaiseksi lähes kokonaan. Haluaisin kuitenkin, että Silver jäisi Iisalmi-Kiuruvesi-Vieremä alueelle, niin hevonen olisi kuitenkin lähellä jos yltiöpäinen ikävä iskee.
Olen keskustellut vasta isäni kanssa tästä aiheesta. Hänhän on Silverin virallinen omistaja, joten mitään en voi tehdä ilman iskän suostumusta. Ja kuitenkin (btw. on niin lähellä, etten poraa täällä koulun akvaariossa [atk-tila toim. huom.], kun ajattelen asiaa...) hevostelu on ollut oikeasti lähes koko elämäni niin iso osa elämääni, että en tiedä mitä tekisin sen loputtua. Tottakai tämä "elämänvaihe" kestää "enään" kaksi ja puoli vuotta, mutta mitä ihan oikeasti sen jälkeen? Lähdenkö ulkomaille, menenkö takaisin kotiin ja perusta n yrityksen? Minkä yrityksen? Perustanko täyshoitotallin vai lypsykarjanavetan? Ihan oikeasti, mun pää on nyt niin sekaisin, ettei mitään järkeä.
 |
| syksy 2010, eka 100cm, 2. sija. |
Tuntuu, että seinät rupeavat kaatumaan pikkuhiljaa päälle ja mulla on oikeasti niin huono omatunto, kun hevonen vain seisoo ja seisoo ja vielä vähän seisoo. Silveristä huomaa, että sillä rupee kerääntymään painetta liiasta "lomasta" koska tarhakäyttäytyminen on muuttunut. Jahuaa toisten kanssa, kiusaa toisia ja pomottelee. Tallissa on sika (okei, sika ja sika.... Komentaa käytävällä = mulle sika!). Ja se hevonen on oikeasti luotu hyppäämään ja kisaamaan! Mie haluun, että se hevonen saa kokea ne tunteet, kun se kävelee radalle. Ratsastaja tuntee, miten sen sisälle syttyy liekki, joka oikeesti pistää sen hevosen keskittymisen ja voiman aivan uusiin ulottuvuuksiin, se tatsi, millä se hevonen vetää sen radan läpi ja se fiilis mikä on kun lähdette radalta pois! <3 On oikeasti väärin, että estän Silveriltä sen tunteen ihan vain sen takia, että itsellä ei riitä aika ja en raaski luopua hevosestani.
 |
| Opisto, syksy 2010, eka 90cm. |
Tää postaus on ihan sairaan pitkä, mutta ei voi mitään. Helpotti huomattavasti saada purkaa ajatuksia! Nyt lähden tupakalle ja hyökin sen talsun kimppuun. vittu!
Your only gonna break my heart -Alisa
Eli olet ajatellut antaa Silverin ylläpitoon? Minkä tasoinen Silver on ja minkä tasoista ratsastajaa ja minkalaista yp. paikkaa etsit sille? :) Täällä voisi olla yksi ehdokas joensuusta.
VastaaPoistaAnonyymni/ Kaikki kyselyt sähköpostiin: alisa.tahvanainen@luukku.com
VastaaPoista