Uusi ulkoasu ja ensimmäinen luukku!
Olen niinkuin NÄIN kyllästynyt bloggeriin, ja muutenkin vain ärrrärär meni hermot ja nyt saa olla tää ulkoasu hetken aikaa. Vaikkakin on ihan hirveä ja bloggeri raiskasi miun hienon bannerin! Äsh! Mutta asiaan:
Ja nyt se on menoa ja meininkiä! Ajattelin aloittaa koko tsydeemin kertomalla itsestäni hieman syvällisemmin. Tai en tiedä voiko musta kertoa syvällisesti, mutta kokeillaan!
Eli Oon siis kuusi henkisen perheen nuorin, ja tästähän voidaan päätellä jo se, että olen ns. iltatähti. Mitään tosin en koskaan ole saanut ilmaiseksi, ja meillä on aina otettu kaikki lapset huomioon: Yksi pääsi jenkkeihin, toinen vaihtariksi ja minä hevosen (tai kaksi, mutta siis). Hevosia olen harrastanut aina, oikeastaan ainut harrastus mitä olen jaksanut pusertaa vuodesta toiseen. On kokeiltu kaikki säbästä klarinettiin ja siltä ja väliltä. Mikään ei ole vain tuntunut omalta. Mutta sitten se ratsastus. Kaikkein hienointa on se, kun nouset sinne 600 kg painavan eläimen selkään. Istut, hengität, otat ohjat käteen ja annat avut. Se eläin kun lähtee liikkumaan allasi. Jokainen askel on osa tanssia, jolla tanssitte eteenpäin. Hyppäätte esteiden yli, teette yhä vaativampia ja vaativampia tehtäviä. Painaudut vasten kaulaa, tunnet jokaisen lihaksen värähtelyn. Tunnet kuinka hevosen jokainen askel vie teitä yhä kovempaan ja kovempaan vauhtiin. Tunnet kuinka teistä tulee yhtä. Olen aina myös pitänyt valokuvaamisesta ja sainkin pari vuotta sitten ensimmäisen järjestelmäkamerani joululahjaksi, Nikon D3000. En ole mikään mestari kuvaaja, mutta yritys on kova ja tekemällähän sitä oppii.
Ja nyt se on menoa ja meininkiä! Ajattelin aloittaa koko tsydeemin kertomalla itsestäni hieman syvällisemmin. Tai en tiedä voiko musta kertoa syvällisesti, mutta kokeillaan!
23.12.2010, kotoa <3 |
Eli Oon siis kuusi henkisen perheen nuorin, ja tästähän voidaan päätellä jo se, että olen ns. iltatähti. Mitään tosin en koskaan ole saanut ilmaiseksi, ja meillä on aina otettu kaikki lapset huomioon: Yksi pääsi jenkkeihin, toinen vaihtariksi ja minä hevosen (tai kaksi, mutta siis). Hevosia olen harrastanut aina, oikeastaan ainut harrastus mitä olen jaksanut pusertaa vuodesta toiseen. On kokeiltu kaikki säbästä klarinettiin ja siltä ja väliltä. Mikään ei ole vain tuntunut omalta. Mutta sitten se ratsastus. Kaikkein hienointa on se, kun nouset sinne 600 kg painavan eläimen selkään. Istut, hengität, otat ohjat käteen ja annat avut. Se eläin kun lähtee liikkumaan allasi. Jokainen askel on osa tanssia, jolla tanssitte eteenpäin. Hyppäätte esteiden yli, teette yhä vaativampia ja vaativampia tehtäviä. Painaudut vasten kaulaa, tunnet jokaisen lihaksen värähtelyn. Tunnet kuinka hevosen jokainen askel vie teitä yhä kovempaan ja kovempaan vauhtiin. Tunnet kuinka teistä tulee yhtä. Olen aina myös pitänyt valokuvaamisesta ja sainkin pari vuotta sitten ensimmäisen järjestelmäkamerani joululahjaksi, Nikon D3000. En ole mikään mestari kuvaaja, mutta yritys on kova ja tekemällähän sitä oppii.
"Painaudut vasten kaulaa -- Tunnet kuinka teistä tulee yhtä."
Eli harrastuksena ratsastus on aina ollut se ykkös juttu. Nuorempana (tai oikeastaan vieläkin) tarvitsin kokoajan jotain tekemistä ympärilleni. Kokoajan täytyi olla menemässä ja ai elämä, kuinka monta kertaa tuli "karattua" kotoa kesäyönä, kun piti päästä jonnekkin ja vanhemmat eivät suostuneet viemään. Sellainen 20km pyörälenkki ei tuntunut missään. Nyt jos joudun polkemaan kouluun 3km, tarvitsen 20min siihen, että saan punan ja hien ja puuskutuksen loppumaan ja voin mennä tunneille. Ala-asteella oli aina "Alisa ja pojat!" tosin, aina onnistuin selviämään tilanteesta räpyttelemällä silmiä ja syyttämällä poikia. Yläasteella olin perus "IhQDaahPissaliisa & Lattialuuttu". Monta kertaa istuin mm. roskiksessa, kiljuin ja juoksin poikia karkuun, otin lumipesun jne jne... Ja kukahan siellä takarivissä istui feat poijjat? En ainakaan minä. Lukiossa ja nyt varsinkin olen yrittänyt rauhoittua, vaikkakin vieläkin se on minun ääni, joka kuuluu kaikkein selvimmin joka paikassa. Ja varsinkin humalassa nämä -ah niin ihanat piirteet korostuvat. Päätäni auon ja paljon ja mitä parempaan länkytyskisaan pääsen, sitä enemmän otan tulta persauksilleni ja en varmasti häviä. Osaan sanoa pahasti jos haluan, ja osaan muuttua kivasta ystävästä ksipää bitch:ksi alle nanosekunnissa. Ihan oikeasti. Niin sanottuja tavaramerkkejäni on Audi, Gangstalovi ja huulilävistys. Huulilävistyksen otin joskus lukion ykkösellä, jos en pahasti valehtele, gangstalovi mulla on ollut pari vuotta jo ainakin. Ja Audimerkin olen saanut tässä syksyn aikana. Niille jotka eivät gangstalovea tiedä, niin se on siis nypitty kaljukohta kulmakarvassa. Teini, I Know, mutta miusta se on kiva!
Meidän vanhus, ikää kunnioitettavat 21 vuotta |
En ole koskaan nähnyt itseäni hirveän naisellisena. Okei käytän hameita ja raaaakastan korkoja ja ja ja, mutta silti. Pituutta on 178cm ja painosta ei puhuta, mutta sanotaan nyt niin, etten kaadu tuulessa. Mulle on tultu baarissa parikin kertaa kysymään, että mitä harrastan "Koska katottiin tossa jätkien kanssa, että muijalla on enemmän habaa, kun meillä yhteensä". Joo harrastan vapaapainia ja auton rassausta. Autoja rassailisin jos osaisin, mutta niin. Ottaa vaan päähän kun habaa ja hartiaa on enemmän mitä laki sallii! Tästä epänaisellisuudesta kielii myös se, että rrrrrakastan autoja (jos joku uuno ei vielä sitä tiedä!) ja oikeasti miehellä pitää olla lihasta ja sellainen aawwwas :D Esim. Vin Diesel ! ! ! ! Eipä muuta :''') Tykkään kyllä meikata ja laittaa kynsiä, mutta en pelkää hikeä ja sotkua. Musta on hauska tehdä käsillä ja muutenkin ruumiillista työtä ja kesä oli siinä mielessä aivan mahtava, että sai tehdä just paljon kaikkea kone- yms. hommaa.
"Ottaa vaan päähän kun habaa ja hartiaa on enemmän mitä laki sallii!"
Minulle perhe ja ystävät ovat kaikki kaikeassa. En tiedä oikeasti mitä tekisin, jos jostain syystä menettäisin välit perheeseeni. Huuuuhuhuuuh! Tulee oikeasti tuskanhiki pintaan kun edes ajattelee sitä. Mut on kasvatettu niin, että perhettä tulee kunnioittaa, koulut tulee käydä ja aina tulee tehdä parhaansa. Tietenkin vanhemmat ovat meillä aina tukena ja auttamassa, enkä voi koskaan kiittää niitä siitä kaikesta, mitä ne on minun eteeni tehneet. Mulle on muodostunut kolmen asian periaate, eli Perhe, Koulutus ja Hevonen. Nämä kolme menevät ihan kaikkien edelle koska:
1)Perhe on aina perhe. Sieltä on tullut niin paljon tukea minulle elämäni varrella, ettei sitä koskaan voi korvata.
2)Koulutusksen merkitystä ei voi oikeasti vähätellä. Toki jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, mutta oikeasti esim. pidän ihmisiä vähän "luusereina" jotka eivät viitsi käydä koulua ihan vain sen takia, että "ei huvita ja ei jaksa ja hirveesti stressii eikä kiinnosta" No voi hevonhemmetti! Valitkaa sellainen ala joka kiinnostaa. Yhdelläkään alalla opiskelu ei ole kokoajan ruusuilla tanssimista, ihan oikeasti. Ja jaksaa ja viitsii, jos vain näkee vaivaa. Elämässä tulee tehdä valintoja!
3)Hevonen. Hevosen tarpeet menevät oikeasti niinkuin kaiken ohi. Siksi annoinkin Silverin ylläpitoon, koska tiesin, ettei minusta ole takaamaan sille sellaista kotia, jonka se tarvitsee.
Me asutaan siis maalla (tai vanhemapini siis asuvat), meillä on kasvinviljelytila, jonka jatkajaksi minä olen näillä näkymin siirtymässä. Talo on puolitoista kertainen, melko suuri (meitä kun on parhaimillaan asunut 7 henkeä siellä), joten tilaa on ollut riidellä ja nauraa. Vaihto-oppilaita meillä on ollut melkein aina, tosin ei enään, kun ketään muitakaan kotona ei asu, paitsi vanhemmat. Perheeseen kuuluu myös kaksi kissaa, Nöpö ja Misu, sekä koira Ahku (toim.huom. Ahku tarkoittaa saameksi Ämmää).
"Perhettä tulee kunnioittaa, koulut tulee käydä ja aina tulee tehdä parhaansa."
Wanha 2009 (?) feat. Isi & äiti |
Huomenna soitan Silverin ylläpitäjälle, että miten niillä menee, pesen pyykkiä, käyn tekemässä 6h työvuoron (.......) ja sitten varmaan pitääkin lähteä juhlistamaan Suomen itsepäisyyttä tai jään vaan kämpille nukkumaan. En tiedä vielä.
TaivasVarjele -Alisa
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos et löytänyt etsimääsi tietoa blogista, kysy rohkeasti! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, mutta muista hyvät käytöstavat ja nettietiketti.