Kyllä se siitä, pikkuhiljaa

kohti normaalia. En ole vieläkään uskaltanut sitä 10min ravata, kun olen Silveriä liikuttanut, mutta tänään oli toinen ravikerta. Tiistaina kävin, ja kokeilin vähän vain ravia. Pari kertaa molempiin suuntiin ja parit ympyrät. Jalalle ei käynytkään mitään! Oli kyllä sellainen voittaja-fiilis, että oksat pois! Popitin vain autoa täysillä, kun ajoin tallilta kotiin. Eilen en kerennyt käymään, kun töitä oli kahdeksaan asti. Mutta jalka oli ollut aamulla aivan normaali. Tai sellainen kuin se on aina nyt ollut.

Tänään sitten pääsin töistä jo viideltä, mutta tein pienen kuoleman kämpillä ja joskus kuuden jälkeen sain raahattua itseni tallille. En ymmärrä missä mudassa se elukka oli pyörinyt, kun oli korviaan myöten ravassa. Sitten pikapikaa harjasin Silverin ja laitoin kamat päälle. Mietin pitkään, että laitanko gramaanit, mutta sitten en jaksanut ruveta penkomaan niitä esille. Sain laitettua ihan ratsastussaappaat ja kannukset jalkaan, kun tiistaina se meno oli niin hiton ponnetonta ja en saanut kunnolla pohkeita läpi silloin.

Olihan se alussa yhtä vänkäämistä ja tappelua, kun yritti ruveta ratsastamaan kohti ohjaa istunnalla ja pohkeella, niin hirvee kriisi iski. Sitten kun yritin ottaa kiinni, ettei juokse alta, niin toinen sai uuden kriisin. Olisinkohan sahannut sitä käyntiä kaatosateessa jonkun 20min ja mietin pari kertaa, että mitä hittoa mä oikeesti teen? Tätäkö oon halunnut pienestä asti? Sahata jalka vammasella kaakilla kaatosateessa? Kyllä otti niin kupoliin aina välillä, että meinasin tukehtua! Ja tuntui, että se on niin maantielaiva, ettei käänny mihinkään suuntaan... Avot oli vasempaan ihan ok lopulta, mutta oikeaan suuntaan pitää vaan lähteä tekemään niin, että ensin asetin, sitten taivutin kaulasta ja siirsin ehkä millin etupäätä pois uralta. Tota enempää se hevonen ei yksinkertaisesti taipunut. Tässäkin mietin, että miten hitossa saan sen joskus taipuisaksi, kun en osaa ratsastaa käyntiä niin paljon, että siitä olisi jotain hyötyä! Äh.

Sitten rupesin ravaamaan. Ravasin ensin vasempaan kierrokseen ja tunnustelin vähän. Kaikki tuntui ihan hyvältä. Juoksi kyllä tosi pahasti karkuun. Mutta sitten kun se rupesi kuuntelemaan. Ite piti vaan taas älytä se, että kevennä hitaammin ja oo kaikessa vähän hitaampi mitä hevonen. Lopulta se sitten rupesi reagoimaan, tosi vähän, mutta riittävästi. Käveltiin taas hetki ja vaihdettiin suuntaa oikeelle. Oikeellakin rupesin ravaamaan iiiisoa ympyrää ja tunnustelin. Rupesi vähän paremmin taipumaan jo ravissa oikealle, mutta silti sai tukea ihan kunnolla ohjalla ja pohkeella, ettei humahda sisälle. Parin kierroksen jälkeen taas otin käyntiin ja kuuntelin, ettei jalka tunnu erilaiselta, tai käynnin tahti ei ole epätasainen, eipä ollut! :) Lopulta sitten ravasin molempiin suuntiin ja välillä keventäen ja välillä harjoitusravissa istuen. Ja sitten se oli yht'äkkiä! Siellä, oikein, ja rentona! Sitä autuaata kesti ehkä sen viisi sekuntia, sitten se taas levis, mutta se riitti!

Ja talliin tultaessa ponilla oli ihan tosi hiki! : D Tosin huuti mullakin pohkeet,vatsalihakset ja hauikset hoosiannaa, mutta niin... :D Tuli kyllä ihan sama tunne, mikä mulla oli aina silloin 2009, kun Silver tuli mulle. Paljon tää vaatii, jos vaan jalka parantuu. Mutta todella pitkä taival on edessä, kunnes saan sen samaan jamaan mitä se oli silloin ennenkun se multa pois lähti.

miuMru -Alisa