Ostoksia, reeniä ja öööö maailman söpöin!

No kui söpö?

Tänään olo on ollut jo huomattavasti parempi, mitä eilen. Ja lähinkin tallille moikkaamaan Silveriä. Kävin matkalla Agrimarketissa "pyörähtämässä" ja ostin ylläolevan riimun ja tallisuojat, joita tosin käytän myös reeneissä, koska tukevat pintelipatjan kanssa paremmin kuin pintelit ja niitä voi käyttää myös kylmäykseen!

nämä on siis ne suojat, kuva (c) Horze.com

Silver oli niiin sairaan söpö, kun menin hakemaan sitä, niin se tuli höristen ja ravaten mua portille vastaan! Olin ihan vaan "awwwwas" kun se vaan tuli ja aina sitä tulee vaan paremmalle mielelle, kun näkee tuon hevosen. Tallissa sitten taas kyllä huomattiin, ettei oo oltu vähään aikaan missään tekemisissä, kun ei voinut seisoa paikallaan, kokoajan piti sahata, ja rampata, ja kokoajan sain olla komentamassa. Ensin olin, että lähden vain juoksuttamaan Silverin kentälle, mutta sitten oli niin sairaan ihana ilma ja tarvitsin ite vähän tuuletusta, niin lähdettiin maastoon.

Oli kyllä aivan ihana maasto! Käytiin tutkimassa yhtä polkua, mutta ei ihan päästy sen polun loppuun (olisin halunnu tietää mitä siellä on) kun oltiin jotenkin keskellä jotain peltosuota! Tai tosi märkää siellä oli. Nauratti vaan niin sikana, kun sain väistellä oksia, ja Silver vaan paineli menemään korvat hörössä eteenpäin. Palattiin sitten takaisin maantielle ja lopulta käännyttiin jonnekin hiekkatielle (joudutaan siis menemään ensin asfalttitietä, että pääsee kunnon maastoon). Siinä sitten avautui kunnon ylämäki ja ensin silleen ihan melkein nätisti otettiin ravia ja Silver painoi niin sairaasti kädelle ettei mitään järkeä! Sitten en jaksanut enään repiä vaan nostin laukan ja voi vitt- ku se lähti! Ihan oikeasti multa ei oo montaa hevosta lapasesta lähtenyt, Silver ei ikinä, vaikka aina maastoillaan tyyliin nivelellä. Tänään oli lähellä. Vähänkin väärässä kohdassa pidätteen päästäminen, niin olisi ampunut kuin nato-ohjus. Ja tähän fiaskoon lisättiin vielä se, että JÄNIS ampaisi meidän vierelle pusikosta, niin siitähän se riemu vasta repesi. Tosin pupu sitten huijasi ja paineli takaisin metsään, kun ei pärjännyt meille viivoilla. Silver oli ihan pinkeenä kun lopulta sain sen kävelemään (= tikittämään pikakäyntiä). Ja tää koko fiasko ei kestänyt kun ehkä minuutin! :D Käveltiin sitten todella pitkän matkaa ja tulomatkalla sitten otettiin vähän ravia ja ratsastin tai siis yritin ratsastaa sitä alas, mutta eipä tuo ollut oikein tuloksellista, kun jokainen kivi ja lehti ja oksa oli pieniä valkoisia poneja syövä hattivatti... Onneksi Silver sitten itsekin älysi rauhoittua vähän ennenkuin tultiin takaisin asfaltille, niin käveltiin sitten löysin ohjin kotiin.

Tallissa sitten perus. En tosin pessyt, kun on jo vähän kylmä syystuuli, niin harjasin ja kylmäsin jalat, vaihdoin uuden riimun, laitoin kamat paikalleen ja ponin ulos. Vähän kyllä nyt taas tuntuu, että keuhkot ovat kasassa ja näin, mutta jospa se tästä taas yön aikana parantuisi... Toivottavasti. Huomenna on nimittäin maailman hirvein vuoro. Seitsämän tunnin iltavuoro.... Ei niiiiiin nappais. Mutta rahaa... :-D Nyt mä rupeen viettämään laatuaikaa ton yhden kanssa, kun on taas vähän ehkä vahingossa laiminlyöty suhdetta... :D

JääVieläTänään -Alisa