Rahaa, massii, pätäkkää, tuohta

En ymmärrä, miten onnistun aina tuhlaamaan kaikki mun rahat alle päivässä? Itseasiassa jos tarkkoja ollaan, niin neljässä tunnissa. Tänään tuli opintorahat ja mulla on jäljellä viisi euroa. Onneksi Audissa on tankki semitäynnä, jääkaappi täynnä ruokaa, passi tulossa poliisi asemalla ja palkkapäivään on tasan kymmenen päivää. Joten no hätä, ehkä..?

All U Need Is A <3

Torstaina leikin kampaajaa ja värjäsin Piian hiukset! Hyvin onnistui vaikka itse sanonkin. Mielestäni osaan laittaa omia hiuksiani ja meikata itseäni, mutta auta armias, kun pitää jonkun muun hiuksia tai naamaa ruveta kampaamaan, niin siitä tule yhtään mitään. Perjantai aamuna nousin ekan kerran jo joskus kasilta meikkaamaan ja laittamaan Piian hiukset kisareissua varten. Vähän kiukutti herätä niin aikaseen, kun ei ollut koulua ja olisin voinut vielä nukkua. Tosin painelinkin takaisin peiton alle, kun olin tehtäväni suorittanut.

Laadun takaa iPhone ja Instagram

Perjantaina huomasin myös, että aina pitäisi kuunnella äitiä ja eikä toistaa vanhoja virheitä. Tosin itsekkin tämän tiesin ja siksi osasin pelata tässä leikissä mukana, mutta lähinnä ottaa päähän kuinka helposti lähdin hommaan mukaan, vaikka hyvin tiesin kuinka nopeasti asiat muuttuvat päälaelleen. Mutta onneksi en ole ihminen joka jää tuleen makaamaan, vaan jatkan eteenpäin. Ainiin! Palatakseni vielä pikaisesti siihen huorittelujuttuun, joudun vetämään sanani takaisin. Henkilö jota syytin ja josta vedin melkein pääni pantiksi otti minuun yhteyttä ja kertoi, ettei minua ole huoritellut, koska ei ole syytä. Kiitos tästä ja tämä asia on siis hänen kanssaan sovittu. Mulla kun löytyy noita ihmisiä, jotka eivät minusta tykkää, niin voisin vaikka listata ihmiset ketkä mua on voinut huoritella, mutta enpä jaksa siitä enään stressata. Paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin ruikutella jonkun idiootin perään.

Mitään muuta ihmeellistä tässä ei ole tapahtunut. Mari oli koirien kanssa mua viihdyttämässä täällä viikonlopun yli ja tuli lenkkeiltyä ja käytyä baarissa. Ja eilinen alkuilta meni sitten ensiavussa, kun Piia kotiutui Mustialasta ja hän oli telonut kätensä sillä reissulla, joten käytiin näyttämässä sitä. Ja minä lähdin hienona ystävänä seuraneidiksi. Olin kyllä mahtava kaveri, kun toinen melkein pyörtyy kivusta, kun lääkäri paineli sitä kättä ja mä vaan vedän karkkii vieressä ja nauran. Tuo oikeesti sattuu aivan sikana, itse olen sen kerran kokenut (tosin kipu mulla oli paljon suurempi, kun ranne oli murtunut ja kämmen kääntynyt 90astetta) ja itse pyörryin oikeasti, kun tulin röntgenistä ulos, kun ranne piti saada siellä oikeaan asentoon ja sitä jouduttiin vääntämään väkisin. Illalla kävin tutun kanssa pihalla pyörähtämässä ja meidän piti nähdä Timpalla, mutta hän laittoi viestiä, että "Sikana poliiseja liikkeellä, nähäänkö jossain syrjempänä? :)" Vähän tuli sellainen öööööööö äiti auta-olo, mutta sitten sille löytyi ihan looginen selitys miksei huvittanut nähdä Timpalla. Ei, ei ole etsintäkuulutettu tai mitään muutakaan rikollista. Älkää pillastuko ja lähettäkö poliiseja mun perään.

Miu mrut <3

Nyt pitäisi ruveta siivoamaan viikonlopun jäljiltä, ja tehdä taas vähän koulutehtäviä eteenpäin! Illalla voisi lähteä taas sotkemaan mummojen sekaan uimahalliin ja kertomaan viikon Maxi-tarjoukset ;) Palataan taas!

Ja millaisia erikoispostauksia haluaisitte?

FeelsLike -Alisa