Day trip to Budapest

Eiku ootas... Tai sittenkin olla 72 tunnin eli kolmen vuorokauden reissu Budapestiin. Tai tarkkoja kun ollaan, itse kohteessa oltiin päivä ja sitten kotimatkaa tehtiinkin kaksi ja puoli päivää. Ei luoja, mikä reissu taas kerran.

Come to Hungary they said. It's nice and warm they said.

Lähdettiin matkaan siis torstai aamuna ennen seitsämää. Saavuttiin Budwapestiin joskus ysin maita ja keli oli aivan kamala! Räntää työnti taivaan täydeltä ja kastuimme ihan läpimäriksi vaikka käveltiin vain bussista ministeriöön. Meillä oli ensin ohjelmassa maatalousministerien luentoja Unkarilaisesta maatalouspolitiikasta. Oli ihan mielenkiintoista, mutta totta puhuttaessa meinasin nukahtaa pariin kertaan. Lopulta päädyin sitten, että listasin kaikkea mitä tulee hankkia mun ja J:n yhteiseen kämppään (tai tottakun puhutaan... J:n kämppähän se on, mutta minä menen sinne vuokralle). Älysin, että kamaa on ostettava aivan tajuttomasti. Vaatekaappi pitää uusia, mattoja, verhoja, lampunvarjostimia, sohvapöytä, lipastoa, kahvinkeitintä (ihan vain sen takia, koska haluan tyylikkään kahvinkeittimen), astioita (J:n mielestä voidaan yhdistää meidän kahden astiat... No way! Haluun yhtenäisen astiaston) ja kaikkee muuta. Mietittiin myös sitä, että miten saan kaikki mun kengät (yli 100 paria) mahtumaan siihen kämppään. Joudun ehkä varastoimaan suurimman osan kengistä varastoon. Ja muutenkin voi olla tiukkaa mahduttaa meidän kahden vaatteet samaan kaappiin. Tosin sanoin J:lle, että se voi pitää kamojaan jäkissäkissä :D Mutta takaisin Budapestin reissuun...

Ministeriön jälkeen käytiin parlamenttitalossa tutustumassa ja odotettiin sisälle pääsyä ulkona, räntäsateessa... Kaikki vaatteet aivan läpimärät ja oli aivan sairaan kylmä. 45 minuutin kierroksella kerettiin vähän kuivua, mutta silti kierroksen jälkeen 5 minuuttia ulkona kasteli kaikki vaatteet uudestaaan. Lähdettiin pois Budapestista kolmen jälkeen ja ajokeli oli tosi tosi huono. Jäätiin ekan kerran jumiin ruuhkaan joskus viideltä, päästiin siitä sumasta parin tunnin jälkeen pois. Pysähdyttiin huoltoasemalle vessaan ja ostettiin vähän ruokaa. Jatkettiin matkaa ja lopullisesti jumahdettiin puoli kahdeksan. Alussa nauratti tosi paljon, mutta sitten kun älyttiin, ettei päästä jatkamaan matkaa sinä iltana, oli nauru kaukana.

after 15h ja mä oon fresh

Kyllä, aivan ymmärrettävää, että maa on sekaisin tästä lumesta

Se tie oli jumissa noin 100 km matkalta, rekkoja, hevoskuljetusautoja, lapsia, busseja jne. kaikki oli siellä samassa jumissa. Olikos meillä ruokaa tai vettä... Ei, olikos meillä kuivat ja lämpimät vaatteet? Ei... Oliko ulkona -15 astetta pakkasta ja bussii pidettiin käynnissä aina 5min kerralla? Kyllä... Yö oli jotain jäätävää. Lopetettiin sitten Jennyn kanssa nukkumisen yrittäminen siinä aamu viideltä ja aamulla rupesi vasta tapahtumaan. Poliisiautoja ja aura-autoja ajeli viereisellä kaistalla (ns. vastaantulevien kaistalla), koska se oli aivan tyhjä. Tiedotteiden mukaan 150 tietä oli suljettu lumen takia. Apua siis saatiin vasta yön jälkeen. Lopulta päästiin piennarta pitkin lähtemään liikenteeseen, ajettiin joku 5 kilometriä paikalle, jossa kaistojen jakaja oli leikattu auki. Täällä ei ole yhtään ramppeja motareilla eikä niitä aukkoja aidassa, että pääsisi tekemään U-käännöksen. KAIKKEIN PARASTA OLI EHKÄ SE, KUN NAINEN LÄHTI SYNNYTTÄMÄÄN PANSSARIVAUNULLA!!!!! Oikeasti, wtff??!

Kun päästiin pois, tarkoitus oli lähteä yhtä sivutietä kohti Mosonmagyaróvária, mutta sekin tie oli tukossa. Lopulta päädyttiin erään opettajan veljen luokse, joka asui viereisessä kylässä. Oltiin Jennyn kanssa niin sairaan väsyneitä, ja kirjaimellisesti paskasia, että hävetti olla siellä. Saatiin kunnon ruokaa, vodkaa, lämmintä ja lopulta mentiin suihkun kautta nukkumaan siinä ennen seiskaa. Seuraavana aamuna herättiin seiskan jälkeen, eli unta tuli 12 tuntia. Vähän oli helpompi olla, mutta oltiin niin kypsiä tähän reissuun, että haluttiin vaan takaisin hostellille. Junat onneksi kulki, joten päästiin junan kyytiin ja kohti Mosonmagyaróvária. Junat olivat myöhässä, muttei niin paljoa kuin edellisenä päivänä. Matkan varrella näkyi monen kilometrin mittaisia jonoja, kun autot olivat odottamassa matkan jatkamista.

Oltiin niin sairaan väsyneitä, että meinasi kuolema korjata. Illalla sitten käytiin lenkillä ja tehtiin Jillianin treeni (toim. huom. oon laihtunut!!) ja en oo ikinä ollut niin kuollut kuin olin sen treenin jälkeen. Kaikki piti tehdä kevyemmin ja syke ei noussut hyvällä tavalla, ei ollenkaan. Muutenkin tuntui, että kuolema korjaa... Onneksi sitten sunnuntai meni paremmin. Treeni oli paaaljon parempi ja kävin kunnon juoksulenkillä.

Raivostuttaa, kun pitkä viikonloppu meni taas penkinalle. Tämän viikon perjantaina on reissu Slovakian puolelle. Arvatkaa lähdenkö sinne jos luvassa on yhtään sadetta? Tosin muutenkin on tarkoitus jäädä Bratislavaan yöksi (hotelli ja sen aamiainen) ja viettää turistipäivä siellä. Rakastan tätä maata niin paljon, joka paikkaan pääsee junalla ja matkustaminen on halpaa!

Värjäsin hiukset ja kenosti olla koulussa

SanonutOonKaiken -Alisa