Love is in the air (3kk)

Ohhoh, kolme kuukautta täynnä äNYyTee -NYT! Seurustellessa on hauskaa, kun joka kuukausi tulee "välipyykkejä", okei onhan siinä paljon muutakin kivaa ja hauskaa ja ihanaa. Jos teitä ei nyt kiinnosta story about our love, voit skipata ihan hyvin. Tässä se kuitenkin tulee (tottakun puhutaan, en todellakaan tiedä, miksi tästä kirjoitan...).

weheartit

Sain joulukuun alussa jonkun random kaveripyynnön -ah niin ihanassa Facebookissa. Tsekkasin tyypin profiilin ja huomasin, että asuu kpo ja on lähtöisin samoilta huudeilta kun minä. Yhteisiä kavereita joo, mutta enpä tehnyt asialle mitään, vaan jätin pyynnön roikkumaan. Olin 90% varma,että tää jannu on istunu joskus mun kyydissä, kun oon heittänyt Kpo kuskinnakkia, koska aina en ollut varma ketä mun kyydissä istuu...

Joulun jälkeen olin kuolla tylsyyteen Varpaisjärvellä, jossa oltiin Joulun vietossa. Laitoin sitten viestiä, että kuka hän luulee olevansa ja mistähän olevinaan tunnetaan. Vastaus oli ehkä huonoin iskuyritys ikinä (vaikka näin jälkeenpäin on selvinnyt, että J oli täysin varma, että olin ollut paikalla)! "Etkös sä ollut Joensuun Takatasussa (toim.huom. karsee räkälä, jonne en ole ikinä edes astunut) itsenäisyyspäivän aattona?" No joo, en ollut. Taisin olla kiltisti nukkumassa jo kymmenen jälkeen, koska oli kaverin hevoinen liikutettavana... Mietin pitkään, että miks se nyt rupee mun kuulumisia kyselemään, eihän me edes tunneta. Vastasin kiltisti, mietin pari kertaa, että haistatanko pitkät ja estän sen fbssä, mutta tarvitsin tekemistä vapaille ja tässähän sitä oli! Kysymyksiä tuli kysymysten perään, missä oon, mitä teen, mitä opiskelen ja mitä mun alaan kuuluu, mitkä on tulevaisuuden suunnitelmat ja hyvä, ettei kengän kokoa kysynyt.

Siinä sitten juteltiin ja aika pitkään meni (siis pari viikkoa), että suostuin hyväksymään kaveripyynnön. Samana iltana sain numeron, oltiin molemmat menossa Jns viikonlopuksi ja piti mennä kahville. Fiksuna tyttönä en tietenkään antanut omaa numeroani.... Viikonlopun kahvittelut meni kuitenkin mönkään, sain kulutettua tuhottomasti aikaa kaverini luona ja lauantai-iltana sitten keräsin kaiken rohkeuteni (ja Piian pienellä avustuksella) ja laitoin "mehumiehelle" viestiä. Se oli silloin kaupungissa ajelemassa kaverinsa kanssa ja mietin jo hetken,että lähdenkö itsekin kylän pintaan, mutten sitten uskaltanut.

Pienenä välikommenttina: Mun teki mieli heittää puhelin seinään, kun toinen oli niin sairaan hidas vastaamaan viestiin. Tein sitten tietenkin taktiset minuutit, eli vastasin viestiin yhtä hitaasti kun se oli vastannut mulle. Lopulta nukahdin kesken kaiken... Sunnuntaina meidän piti mennä kahville, mut taas kerran hommat meni vähän ohi. Se soitti mulle, kun olin ajelemassa kotoa Iisalmeen ja meinasin ajaa ojaan, kun huomasin, että se soitti. Lopulta puhuttiin 80km ajan puhelimeen ja en saanut suusta muuta kuin naurua. Kyllä oon ihan fiksu loppuunsa.

Siinä sitten viikko tai kaks soiteltiin ja viestiteltiin. Lopulta saatiin aikataulut yhteen ja lähin kuskiks kavereille Kuopioon. J lähti kaverinsa kanssa myös kupin hommiin ja ilta oli tuota.... Aika mielenkiintoinen. Mietin monesti jo homman perumista, kun sain tietää, että kyseessä on taas mua itseeni lyhyempi ihminen. Onneksi se nyt ei sit oikeesti olekaan kuin sentin kaks mua lyhyempi. Lisäksi sain tietää, että mun entinen säätö on myös baarissa sen kavereiden kanssa. Ja tottakai vielä samassa baarissa jonne me mentiin. Ilta oli kuitenkin ihan kiva, vaikkakin onnistuin pissimään koko homman, kun lähdin kuskaamaan juurikin tätä mun entistä säätöä ja hänen veljeä pitkin Kuopiota. Ja ilmotinko Jlle? noen... Saatiin onneks hommat selvitettyä ja homma jatkui. Lisäksi törmäsin mun eksän parhaaseen kaveriin joka oli kuulema raportoinut heti eksälleni siitä, että "Alisa oli jonkun jätkän kanssa ja se oli just sen näkönen, että se oli menossa panemaan!" No ihan niin....

Tästä pari päivää myöhemmin menin Jn luokse yöks, kun hän pääsi yövuorosta. Olin ihan sairaan väsynyt, kun olin vetänyt yli vuorokauden samoilla silmillä ja toinen halusi keskustella vaikka mistä kello kahdeksan aamulla. Sain myös aika ison uutisen tietooni, mutta se nyt ei ole kuin minun ja Jn välinen asia. Tän reissun jälkeen oisko menny viikko, niin ruvettiin seurustelemaan ja samalla tiellä ollaan vieläkin.

Todella vaikeatahan tämä on välillä ollut, mutta päivääkään en muuttaisi tai vaihtaisi. Kenelläpä tämä ei olisi vaikeata? Tuore suhde ja toinen lähtee heti ulkomaille. Ulkomaan komennus vain jatkuu ja erossa ollaan yli puoli vuotta. Onneksi tämän jälkeen on kaikki se, josta ollaan puhuttu. Oma (tai Jn oma), yhteinen kämppä ja yhteinen elämä ja arki. J on tehnyt mun vuoksi niin paljon ja mun ei oo tarvinnu kertaakaan pelätä sen seurassa. Se on vaan niin ihana ja jaksaa mua, kun kiukkuun sille ihan tyhjistä asioista, okei kyllä sekin osaa olla välillä todellin urpå, mutta silti rakastan sitä aivan hirveästi.

Surullista mutta totta, seuraava kuukausipäivä kun tulee, lähden samana päivänä Australiaan ja sieltä käsin vietetään seuraavat kolme kuukausi päivää. :/