Ensimmäinen kuukausi takana!

Ensimmäinen kuukausi siis tänään takana Down Underia. Aika on mennyt aivan sairaan nopeata ja tätä hommaa on jäljellä enään kaksi ja puoli kuukautta! Toisaalta on todella ihanaa, että aika menee nopeasti ja pääsee takaisin Suomeen ja mrun luokse, mutta sitten on se "entäs jos". Entäs jos vuosi... Katsellaan...

ahahhah, hajoon tälle kuvalle! Toinen melkein nukkuu ja mä roikun pää alaspäin sohvalla...

Mitäs kaikkea ensimmäiseen kuukauteen on mahtunut? No ainakin kaksi kusitulehdusta, joiden syytä nyt on selvitetty yli 400 dollarilla... Eilinen ultra maksoi yli170 dollaria, kyllä oppii arvostamaan suomalaista terveydenhuoltoa aivan erilailla! Toivottavasti saadaan vakuutusyhtiöstä rahat takaisin. Kuitenkin edessä on vielä ainakin yksi lääkärikäynti, munuaiset, kohtu ja virtsarakko yms. härpäkkeet olivat eilisen ultran mukaan aivan kunnossa. Vasen munuainen on vain hassussa paikassa ja sen ultraaminen oli vaikeata, koska kylkiluut tulivat eteen jokaisesta kulmasta. Kuitenkaan tämä ei vaikuta sinne. Lääkäri vielä analysoi kuvat ja tulokset, varmistaakseen kaiken olevan kunnossa. Ensi viikolla pitäisi viedä virtsanäyte lääkäriin ja pari päivää siitä saan toivottavasti estolääkityksen.

Työpäiviä on takana 29 ja saman verran ha(r)joittelupäiviä, harjoitteluun tarvitaan siis 70 työpäivää ja kohta ollaan yli puolen välin! Mitääv vakavaa ei vielä *koputtaa puuta* ole sattunut, kämmejä senkin edestä, pari hevosta on vetänyt ritolat taluttaessa, mutta ei muuten. Oon oppinut aivan sikana uutta ja mun englanti on parantunut, vaikkakin vieläkin sen suun aukaseminen on varsinkin vieraiden edessä todella vaikeata. Mutta itseluottamus kasvaa koko ajan,joten eiköhän se tästä!

Yksi Ericin hevosista. Kyllä, täällä ollaan topat päällä vaikka päivällä on yli +20

Molemmille on kiva tehdä töitä. Ericin uus hevonen, maanantaina laitumelta tullut, elokuussa kaksi vuotiaaksi kääntyvä hevoisen alku on oikeasti vähän tyhmä vielä, mutta koko ajan parantuu. Pesin sen eilen ensimmäistä kertaa ja sen mielestä se oli tylsää ja paljon kivempi oli seisoa takasilla ja hujoa mua kohti etujaloilla. Olin aika jännän äärellä, kun kavio meni pari kertaa tosi läheltä otsaa. Se ei vaan kestä, että sen takajalkoja pestään. Tänään oli kuitenkin todella paljon fiksumpi, ei hyppinyt enään tai potkinut kuin pari kertaa. Kuitenkin jännitti vielä ihan hirveästi. Pikkuhiljaa...

Molemmat pomotkin on tosi kivoja, Eric on tosi rento ja hauska, Paulakin on todella hauska, tarkempi vain kaikesta. Mm. karsinaan ja katokseen yms. talutus, mutta näiden kahden välille pitää löytää balanssi ja tarpeen tullen vaihtaa asennetta. Menin tänään ihan hämilleni ja punaiseksi (näistä päätellen, oon ollut liian pitkään poissa ravipiireistä ja käymättä Satulantallilla, koska en ole kuullut rivouksia pitkiin aikoihin hevospiireissä!), kun Paula tuli mun luokse kysymään viikonlopusta, että voinko tehdä lauantai-illan, kun olin laittamassa Ericille hevosta valmiiksi. Kiristin siis satulavyön, laitoin varmistinvyön kiinni ja irroitin riimusta ja laitoin ohjat kaulalle. Mutta niin, Eric oli siinä vieressä jo odottamassa, että punttaan sen selkään, kun Paula kysyi, että voinko tehdä la illan. Eric vaan siihen, että "Ei se voi, kun se tulee leikkimään mun luokse la-su väliks!" Rävähdin ihan punaiseks ja naureskelin vaan, että "joo, ihan varmasti, mutta ethän sä tarvinnu mua ku radalla avustamaan?" Siinä sitten vielä jotain huulta heitettiin ja lupauduin siis menemään huomenna myös iltaan, kun Paula on kisoissa. Voisin huomenna vihdoin kuvata sen Mydayn!

Tuituituiuti Rubi ja Tody <3

Viikonlopuksi ei siis ihmeitä tiedossa, töitä ainakin lauantai, sunnuntai on vielä vähän auki. Vuokrataan auto, mutten tiedä miten pääsen reissaamaan, riippuu täysin töistä! Ainin, sitten vielä pieni juttu; Pääsen maanantaina hevosenhoitajaksi ja taluttajaksi laukkakisoihin! Uijui! Nyt ollaan asian äärellä!

TaivasIskeeSalamaa -Alisa