Kaks kuukautta takana!

Teknillisesti eilen tuli täyteen reissaamista kaksi kuukautta, mutta Aussimailla ollaan oltu vasta huomenna sunnuntaina kaksi kuukautta. Mitä kaikkea onkaan tapahtunut kahteen kuukauteen..?

No ensinnäkin olen ollut varmaan kuukauden kuumeessa tai muuten vain kipeänä. Flunssasta on vieläkin "muistona" jäätävä yskä, joka muistuttaa lähinnä vain kuolemaa tekevän miehen viimeisiä korinoita (ja aiheuttaa välillä tosi kivoja oksennusrefleksejä...). Kädet muistuttavat edelleenkin enemmän nyrkkeilysäkkiä kuin ihmisen käsiä. En enään edes huomaa jos hevonen puree... Paitsi Peggy kun aina ottaa aina ihan napakasti kiinni. Kiittelen myös joka päivä töissä, kun on oikeat työkengät, joissa on pitkät turvakärjet eikä niitä ratsastukenkien lyhyitä turvakärkiä. Jos ikinä tulette Ausseihin hevoshommiin, tai oikeastaan mihin tahansa, käyttäkää turvakenkiä ja oikeita turvakenkiä. Vaikkakin jalat on aina ihan muussina aamun jälkeen, koska kenkiä ei ole tarkoitettu kävelyyn, mutta silti! Tänään kävin hakemassa lisää antibioottia, jotta virtsatulehdukset pysyvät kurissa.

Olen hajonnut sisäisesti ja ihan julkisesti ehkä kymmenen tuhatta kertaa. Joskus (oikeastaan joka aamu) sitä vaan miettii, että mitä mun päässä on liikkunut kun tänne on pitänyt hilata itsensä kesästä talveen, säkki pimeään, KYLMÄÄN (mun puhelin valitti yks aamu, että "its freezing out there" NO SHIT!) ja kosteaan. Pois tutusta ja turvallisesta kotimaasta, ihan vain yksien hevosten takia. Mutta kuitenkin tää on ihan sika kivaa! Tykkään noista hevosista, aamut menee nopeata, vaikkakin tänään oli ensimmäinen aamu kuukauteen, kun hommat sujui oikeasti vauhdilla. Mulla lähtee hiuksia päästä aivan jäätävää vauhtia, toivottavasti en ole aivan kalju, kun palaan takaisin!

Jos jollain tulee ikinä mahdollisuus lähteä tänne, niin älkää miettikö kahdesti vaan lähtekää! Kovaa ja raakaa peliä tämä on täällä. Potkut saat sekunnissa jos et opi tai et edes halua oppia, mutta jos teet työsi hyvin, se jossain vaiheessa palkitaan. Juttelin mun pomon kanssa yks aamu mun opiskeluista Suomessa ja siitä tulenko vielä takaisin (ehkä....), niin se sanoi, että ilmoita jos tulet. Täältä löytyy töitä! Eli enköhän ole tehnyt jotain oikein. Täältä pääsee aina pois ja ei sua kukaan jää kaipaamaan... Varsinkin tallityöntekijöitä löytyy aina uusia. Toisaalta harmittaa vähän olla vain näin vähän aikaa, mutta en kyllä lakkaa laskemasta päiviä kun täältä pois pääsen.

Ja ihan oikeasti, lähtekää sinkkuna tänne! :D Tai pitkään jatkuneen ja oikeasti hyvällä balanssilla olevan parisuhteen kanssa. Tai raahatkaa puoliso matkaan... Tää on ollut parisuhteenkin kanssa aikamoista vuoristorataa, en ehkä ikinä oo ottanut kenenkään kanssa näin paljon yhteen ja melko rajusti vielä. Ja on tapahtunut asioita, joista on tosi vaikeata päästä yli kun ei olla voitu puhua asioita läpi (siis huutaa ja mykkäkoulu) kasvotusten. Kuitenkin ollaan Jn kanssa rymmitty puolivuotta läpi oikeastaan koko aikaisesti kaukosuhteessa, kun kahdeksan kuukautta tulee täyteen, se on meidän toinen kuukausipäivä yhdessä. Siis se, että voidaan olla silloin oikeasti läsnä. Kuitenkin se lässytteli miule yks ilta, että se aikoo kestää mua koko lopunikää.. Voisin ehkä joskus yrittää postausta jossa en puhu mun parisuhteesta... Maybe?

Ja sitten vähän suunnitelmia "mitäs sitten kun palaan Suomeen?" Nooooooh... Jos nyt sanon, että yhdeksän vuotias täysveritamma... Mitään ei ole lyöty lukkoon ja pitää oikeasti miettiä, että miten riittää aika koululle,töille,hevoselle ja ainii -parisuhteelle... Eihän siinä muuta, jos kaikki neljä olisi samalla paikkakunnalla, mutta koulu nyt on 90km päässä parisuhteesta, toivottavasti myös työt ja sitten jos vielä hevoinen, niin kävisin ehkä kääntymässä kotona.. Noh, asiat ratkeavat, kun takaisin tulo on lähempänä.

Tänään olisi tarkoitus lähteä taas kerran vähän ulos, tosin nyt vain laulamaan karaokea ja pelaamaan biljardia. Kuningas alkoholiin en tänään koske, vietetään ihan selvä ilta. Toivottavasti nyt jaksan lähteä. Väsyttää aika rankalla kädellä! Kuvia ei ole, koska kaikki kuvat on tuolla pskakoneella (ihan oikeasti, miksi OI MIKSI en ostanut macia?) ja se ei suostu tekemään yhteistyötä. Ja ainiin, ei mulla tänään mitään iltatöitä ole, vaan huomenna... JA!! Maanantaina trialssit Georgen, Peggyn ja Terran kanssa! JEIJ! Nyt rupean katsomaan leffaa. Olkaa puput kiltisti!

SäTeetHuomisestUpeen -Alisa