Back on Track!
Kylläpä hyvin huomaa, ettei hevosen selässä ole keikuttu neljään kuukauteen! Koskee muuten aivan tajuttomasti vatsalihaksiin...
.JPG)
Mutta voihan hitsi, miten kiva Wilma oli! Mä pääsin eilen lähtemään koulusta vähän aikaisemmin ja menin Maaningalle, Jennyn äidin luokse ensin, jossa join kahvit ja paijailin Jennyn koiria. Siitä sitten lähdettiin yhdessä tallille hakemaan Wilma. Mentiin siis eri tallille ratsastamaan, eli hevonen koppiin ja kamat kyytiin.
Saatiin odotella joku 30min, koska tallilla oli vielä valmennus meneillään kun mentiin sinne. Lopulta sitten pääsin kunnolla ratsastamaan. Menin ensin ihan vain sileällä ja tunnustelin hevosta: miten vastaa apuihin, ja mitä tapahtuu jos teen näin tai noin. Tosi miellyttämishaluinen hevonen ja kiva ratsastaa. Pehmeä ja nöyrä. Oikeeseen suuntaan oli jäykempi, mutta sitä vain pitää treenata. Ei tehty mitään ihmeellistä esteiden saralla, kaksi normaalia pystyä, joita pystyi ratsastamaan myös peräkkäin. Vähän ongelmana oli esteeltä laskeutuminen oikeassa laukassa, mutta kun vain antoi selvät avut päällä, niin laskeutui alas oikeassa laukassa. Isoa ei hypätty, varmaan jotain 70cm, ihan tarpeeksi meille molemmille, en ole vuoteen hypännyt, joten sen huomasi omassa istunnassa ja säädin välillä aivan törkeesti. Vaikkakaan estekorkeus ei ollut tuon korkeampi. Kuitenkin hienosti Wilma odotti ja antoi säädöt anteeksi, jos oltaisiin menty hevosen ratkaisujen mukaan, oltaisiin hypätty paljon kauempaa, mutta antoi hyvin ratsastaa vielä yhden askeleen lähemmäksi. Pitäisi itse vaan muistaa, ettei Wilma ole niin nopea jaloistaan kuin Silver.
Wilma väsyi aika nopeasti, tai sitten aika meni kuin siivillä (ei katsottu kelloa), joten hyppyjä ei otettu liiemmin, vaan hyvät eteen-alas loppuverryttelyt ja pitkät loppukäynnit, jonka jälkeen kamat pois ja koppiin. Tallilla sitten harjasin ja loimitin Wilman, annoin iltaruuat ja karsinaan. Itse lähdin sitten puhaltelemaan kohti kotia. Kuopiossa olin joskus jälkeen kahdeksan. Tänään elämä on kyllä tuntunut niin vaikealta, koskee vatsalihaksiin niin sikana ja hartiat ovat jumissa. :D No, tästä se lähtee. Ensi viikolla menen perjantaina yksityiseen valmennukseen ja 5.10. on kisat. Pitää ensi viikolla keskustella niistä luokista, että mitä menen. Varmaan 50cm ja 70cm. Ihan tarpeeksi korkeutta hevoselle. Onneksi Jenny nyt tykkäsi ratsastuksestani, joten saan ruveta ratsastelemaan Wilmaa. Muut hevoset saavat odottaa, otan nyt aikaa itselleni ja koululle. First things first.
Kuvia aiheeseen liittyen ei nyt ole, mutta löysin koneelta joitain vanhoja ratsastuskuvia, joita en ole (ehkä) tänne ennen julkaissut.
MuttaMinäMääräänPäivän -Alisa
.JPG)
Mutta voihan hitsi, miten kiva Wilma oli! Mä pääsin eilen lähtemään koulusta vähän aikaisemmin ja menin Maaningalle, Jennyn äidin luokse ensin, jossa join kahvit ja paijailin Jennyn koiria. Siitä sitten lähdettiin yhdessä tallille hakemaan Wilma. Mentiin siis eri tallille ratsastamaan, eli hevonen koppiin ja kamat kyytiin.
Saatiin odotella joku 30min, koska tallilla oli vielä valmennus meneillään kun mentiin sinne. Lopulta sitten pääsin kunnolla ratsastamaan. Menin ensin ihan vain sileällä ja tunnustelin hevosta: miten vastaa apuihin, ja mitä tapahtuu jos teen näin tai noin. Tosi miellyttämishaluinen hevonen ja kiva ratsastaa. Pehmeä ja nöyrä. Oikeeseen suuntaan oli jäykempi, mutta sitä vain pitää treenata. Ei tehty mitään ihmeellistä esteiden saralla, kaksi normaalia pystyä, joita pystyi ratsastamaan myös peräkkäin. Vähän ongelmana oli esteeltä laskeutuminen oikeassa laukassa, mutta kun vain antoi selvät avut päällä, niin laskeutui alas oikeassa laukassa. Isoa ei hypätty, varmaan jotain 70cm, ihan tarpeeksi meille molemmille, en ole vuoteen hypännyt, joten sen huomasi omassa istunnassa ja säädin välillä aivan törkeesti. Vaikkakaan estekorkeus ei ollut tuon korkeampi. Kuitenkin hienosti Wilma odotti ja antoi säädöt anteeksi, jos oltaisiin menty hevosen ratkaisujen mukaan, oltaisiin hypätty paljon kauempaa, mutta antoi hyvin ratsastaa vielä yhden askeleen lähemmäksi. Pitäisi itse vaan muistaa, ettei Wilma ole niin nopea jaloistaan kuin Silver.
Wilma väsyi aika nopeasti, tai sitten aika meni kuin siivillä (ei katsottu kelloa), joten hyppyjä ei otettu liiemmin, vaan hyvät eteen-alas loppuverryttelyt ja pitkät loppukäynnit, jonka jälkeen kamat pois ja koppiin. Tallilla sitten harjasin ja loimitin Wilman, annoin iltaruuat ja karsinaan. Itse lähdin sitten puhaltelemaan kohti kotia. Kuopiossa olin joskus jälkeen kahdeksan. Tänään elämä on kyllä tuntunut niin vaikealta, koskee vatsalihaksiin niin sikana ja hartiat ovat jumissa. :D No, tästä se lähtee. Ensi viikolla menen perjantaina yksityiseen valmennukseen ja 5.10. on kisat. Pitää ensi viikolla keskustella niistä luokista, että mitä menen. Varmaan 50cm ja 70cm. Ihan tarpeeksi korkeutta hevoselle. Onneksi Jenny nyt tykkäsi ratsastuksestani, joten saan ruveta ratsastelemaan Wilmaa. Muut hevoset saavat odottaa, otan nyt aikaa itselleni ja koululle. First things first.
Kuvia aiheeseen liittyen ei nyt ole, mutta löysin koneelta joitain vanhoja ratsastuskuvia, joita en ole (ehkä) tänne ennen julkaissut.
MuttaMinäMääräänPäivän -Alisa
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos et löytänyt etsimääsi tietoa blogista, kysy rohkeasti! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, mutta muista hyvät käytöstavat ja nettietiketti.