Uutta ulkoasua ja mietteitä kotiin paluusta

Ulkoasu koki nyt todellisen kuperkeikan. Fontit ja muutenkin kaikki on vielä vähän hiontavaiheessa, korjaan kunhan kerkeän. Tai sitten en... Mutta joo, mietteitä kotiin paluusta, nyt kun ensimmäinen "normaaliviikko" alkaa olla taputeltu.

Rankka paluu arkeen ja talouden tunnit, jotka raahaa kakkoselta asti..

Nyt kun koulussa ja oikeastaan kaikkialla on kertonut Aussireissusta ja siellä asumisesta, tai oikeastaan koko tästä 7 kuukautta kestäneestä ulkomaan komennuksesta on asiat osannut nähdä aivan uudesta näkökulmasta. Molemmat maat olivat hienoja, Unkaria jää ikävä helpon liikkumisen ja halpuuden takia. Muutenkin se nyt oli sellainen maa, jossa varmasti tulee kesäaikaan vielä joskus käytyä. Mutta Australia... Oih! Oon ollut kaksi viikkoa poissa sieltä, ja mulla on nyt jo ikävä sinne. En yhtään ihmettele, että niin moni Suomi-tyttö on sinne jäänyt.

Vaikkakin siellä hajotti, oli pimeätä ja kylmää. Kaikkea sitä on täällä koti Suomessa. Kuitenkin siellä oli työt joista oikeasti pidin, todella ystävälliset ihmiset (jotka eivät kastoneet kieroon) ja muutenkin koko maa! Rakastuin ja nyt ymmärrän, että sydämeni särkyi. Koulussa käydessä nyt muistan, miksi olin niin onnellinen, kun pääsin Suomesta pois. Olen niin onnellinen, kun mun ei tarvitse asua Iisalmessa, mulla ei ole siellä oikeasti enään mitään. Ei kavereita, ei mitään. Olen onnellinen, kun nyhvään neljän seinän sisällä Kuopiossa, remontoidaan olohuonetta ja kaikki on niin rauhallista.

Sinänsä harmittaa tuo Iisalmen kavereiden kaikkoaminen. En todellakaan tiedä mitä on tapahtunut. Tai totta kun puhutaan, tiedän tasan tarkkaan mitä on tapahtunut. En vain ymmärrä miksi ylimääräisiä ihmisiä pitää sotkea asioihin, jotka eivät niille kuulu. Muutenkin ärsyttää varsinkin luokkalaisten asenne nyt "Mitä vttuu sä tääl teet???" No hetkinen! Mä käyn koulua, oon käyny jo kolme vuotta, anteeksi nyt vain. Toisaalta, tuleepa opiskeltua enemmän kun saa yksin keskittyä.

Myös tämä töiden puuttuminen rasittaa... Hirveä polte töihin, mutta mistään ei kuulu mitään. Eilen taas hakkasin miljoonaan eri paikkaan hakemukset. Toivottavasti jostain nyt ihan oikeasti tärppäisi!

Pinkki kirahvi <3

Viikonloppu meni aika normaaleissa merkeissä. Leikin kuulema nykyisin jotain kotiäitiä, tietty onhan tuossa yhdessä aina välillä aikamoinen paimentaminen... Eilen leväytettiin olkkari, revittiin tapetit osittain irti ja tänään revittiin loppuun ja kitattiin reijät, joita on aivan sairaana. Eilen käytiin myös keilaamassa (hävisin tietenkin, saletisti vino rata!) ja sitten muru vei mut syömään. Ihanaa kun on mies joka hemmottelee. Koska leikin sitä kotiäitiä ja hyvää vaimoketta piilotin auton avaimet tänään ja saatoin Jn töihin. Oon nyt jo aivan hypertilassa, en ole nukkunut yksin yli puoleen vuoteen ja nyt on Jn yövuoroviikko, joten joudun nukkumaan yksin... Pitäisi kyllä oikeasti ruveta nukkumaan, aamulla pitää olla jo kahdeksalta iisalmesta, eli kuudelta soi herätys. Ja pitäisi yrittää olla hiljaa, että J saa nukuttua. En varmasti osaa olla :D

Onko nyt jotain mistä haluutte kuulla?

TäytyySuaVarottaa -Alisa