Altavastaavina, pelkkä oma jengi tukena
Olen parista blogista lukenut näitä itsetutkiskelujuttuja ja päätin nyt itsekin tämän tehdä. Mulla ois vaikka mitä muuta tekemistä, mut öööö, en jaksa.
- Annanko anteeksi itselleni ja muille?Muille helpommin kuin itselleni. Tosin huijaan tässä asiassa lähinnä muita, että annan anteeksi, mutta sisimmässäni en ole antanut. Tällä huijaamisella haluan välttää lisädraaman ja kyräilen sitten itsekseni. Itselleni en ole oikein koskaan osannut antaa anteeksi. Otan kaiken hirveän raskaasti ja täysin vahingotkin kummittelevat mielessä vuosia eteenpäin.
- Mitä toivon itselleni?Onnellisuutta. Niin kliseeltä kun se kuulostaakin, mutta sitä ihan oikeasti toivon. Älysin ulkomailla ollessani ja Jn kanssa ollessani, että minun ei tarvitse olla ainainen paskapussi, johon vain kipataan paskaa. Ansaitsen hyvän ja onnellisen elämän, jossa ympärilläni on ihmisiä, joihin luotan, keiden kanssa on hyvä ja turvallinen olla. Voin riidellä asiat oikeasti läpi, huutaa ja raivota, mutta silti mua rauhoitellaan eikä isketä pataan.
- Tunnenko oloni yksinäiseksi?Tunnen. En saisi valittaa, enkä oikeastaan valitakkaan, mutta silti ennen tunne Kuopiosta ketään muutakuin eksäni parhaan kaverin (joka ei ajattele minusta lämpimästi, jännä!) ja Kuopion kupeesta entisen säätöni, joten kavereita ei pahemmin ole. Edes Iisalmessa.
- Mistä saan iloa?
Mistä en puhuisi kenellekään?On asioita jotka vien itseni mukana hautaan asti. Niistä ei kukaan saa koskaan tietää mitään.- Mitä voin tehdä hoitaakseni itseäni?
- Nauranko / itkenkö usein?
- Kuinka rehellinen olen itselleni?Tykkään huijata itseäni, vaikkakin tiedän, ettei asia ole niin, mutta silti uskottelen asian olevan. On aina yhtä kauheata sitten herätä todellisuuteen...
- Jos voisin muuttaa 3 asiaa elämässäni, mitä muuttaisin?1) Raha Haluan töihin! Ja haluan oppia käyttämään rahaa niin, ettei aina tarvitsisi laskea jokaista senttiä2) Katkeruus Olen loppuunsa katkera ja mustasukkainen, en ymmärrä edes miksi. Katkera olen siitä, etten saanut heti alleni kilpahevosta ja etten ole hyppäämässä niitä 140cm ratoja. Muutenkin olen katkera monesta asiasta, kuitenkin haluan ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. Huhhuh kun kuulostaa oikeasti ihan hirveältä shaisselta, mutta näin ajattelen ihan oikeasti!
3) Opiskele, älä baareile Tai siis älä juokse pää edellä puuhun montaa kertaa. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet sellaista vuoristorataa mun elämässä, ettei tosikaan. Henkisesti siis... Etsin jotain hypetystä baareista ja eihän se opiskelu maistunut, kun unta tuli kolme tuntia yössä... - Mihin olen elämässäni tyytyväinen?Oon vihdoinkin aikuistunut, enkä antanut periksi! Oon käynyt niin monesti pohjalla, ettei tosikaan, mutta silti oon aina vaan noussu sieltä ylös. Ja ihan oikeasti mulla on ekaa kertaa koko elämässä tunne, että nyt ei matto lähde ihan hevillä alta. Tietysti kaikki on mahdollista!
- Tämän voin hyväksyäSe, ettei toinen ole täydellinen. Siis pienet raivostuttavat asiat.
- Tämän haluan muuttaa
1) Laske kymmeneen Ihan oikeasti... Tulistun nanosekunnissa ja siinä vaiheessa lähdetään sitten laittamaan vielä astetta kovemmin takaisin. J voisi opetella tämän myös, kerran pariin viikkoon revitään semmoiset riidat aikaiseksi, että heikompia hirvittäisi...
2) Elä tässä ja nyt Eilinen on historiaa ja tulevaisuutta ei pidä murehtia. Kaikella on tarkoituksensa ja what doesn't kill you, makes you stronger
3) On ihan OK olla heikko, oikeasti silloin pitää itkeä jos itkettää.
4) Mieti mitä sanot/teet/kirjoitat En itse ole tätä joutunut oppimaan kantapään kautta. Silti mua raivostuttaa ihmisissä jotka eivät osaa käyttäytyä. Asioihin ei tarvitse sotkea kumminkissankaimaa
- Hae linkki
- X
- Sähköposti
- Muut sovellukset
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos et löytänyt etsimääsi tietoa blogista, kysy rohkeasti! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, mutta muista hyvät käytöstavat ja nettietiketti.