Love my hobby
Ihanaa kun ulkona sataa ihan kunnolla ja tosissaan lunta! Rakastan talvea, vaikkakin silloin on kylmä ja pimeätä, mutta miten kaunista onkaan joka paikassa! Hirveä joulukuume päällä, onneksi perjantaina päästään viettämään Jn kanssa shoppailupäivä ja illalla sitten pääsen sisustamaan kämppää vähän jouluisempaan suuntaan. Olen koko ikäni haaveillut valkeasta joulukuuusesta, joka koristellaan vain yhden värisilä palloilla, hillitysti. Eikä niin niinkuin kotona on tapana; kaikkea ja mahdollisimman paljon. Koska sain valita joulukuusen värin, annoin diplomaattisesti Jn valita pallojen ja muiden koristeiden värin. Kuitenkin sitten pienen "johdattelun" jälkeen sain pinkit pallot ja pinkit koristeet. En ihan oikeasti ole niin natsi tässä suhteessa kuin joskus saatan antaa ymmärtää täällä blogin puolella.
Viime viikollahan en käynyt liikuttamassa Kumpparia, mutta tänään taas menin tallille. Vaikkakin kehtuutti mennä, pimeässä ja jäätävässä viimassa, oli aivan ihanaa! Kumpparihan on nyt yksin, koska Wilma lähti sieltä pois, onneksi reppana saa kaverin ensi viikonloppuna. Hain tamman tarhasta ja harjailin oikein antaumuksella ja voi elämä toinen nautti! On ihanaa hoitaa hevosta ja huomata välitön reaktio hevosella. Nämä hevosen rentoutumiset ja tyytyväiset ilmeet ja eleet, varsinkin hoitaessa, ovat yksi tärkein syy miksi harrastan hevosia. Mikään muu ei ole oikeasti niin palkitsevaa! Mietin tallille ajaessa, että ratsastasin ilman satulaa, mutta lopulta päädyin satulaan. En tiedä miten pitkään tamma oli ollut ilman liikutusta, ei ainakaan tämän viikon puolella ollut liikkunut ja täällä Savossa mulla on joku terve itsesuojeluvaisto päällä, joten en ottanut riskiä siihen, että lennän selästä kuin leppäkeihäs.
Kumpparilla oli aivan hirveästi virtaa! Tamma ei olisi millään malttanut kävellä ja olikin aluksi aika työn ja tuskan takana, että sain tamman vastaamaan apuihin (lähinnä pidättäviin sellaisiin) käynnissä. Käynnin jotenkuten sujuessa siirryin raviin ja voi vitsit se oli hieno! Aivan sairaan upea! Sain hetken taas miettiä elämää siellä selässä, kun tammasta irtosi sellaista ravia, etten meinannut pysyä perässä. Ei tehty mitään ihmeellistä ravissa, paljon voltteja, loivaa kiemurauraa toiselle pitkälle sivulle ja askellajin vaihto aina lyhyillä sivuilla. Suuntaa vaihtaessa mentiin aina vähän lisäystä ja vooooooooooooooooooi herranjes se oli upea! Kerrankin jaksoin tehdä oikeasti töitä myös käynnissä, olen todella huono tekemään yhtään mitään käynnissä ja yleensä vain haahuilen pitkin ohjin ympäri kenttää jos kävellään. Tänään kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja tehtiin vähän töitä myös kännissä. Aloitin työstämään avoja ja sulkuja. Avotaivutuksenhan idea on se, että ratsastetaan ikään kuin oltaisiin lähdössä voltille. Olen parille hevoselle opettanut avot juurikin tällä tekniikalla. Eli pitkitän aina ja aina voltille lopullista lähtöä ja tämä on toiminut todella hyvin. Pitkäsivu ratsastettiin puoleen väliin avoa, jonka jälkeen tehtiin todella pieni voltti ja voltilta pois tullessa jäätiin tekemään sulkua. Tosi hyvin onnistui ja itsekin lopulta rentouduin enkä vetänyt polviani omiin korviini. Yhdellä lyhyellä sivulla sitten tehtiin pääty-ympyrä josta puolet ratsastin ensin eteen voimakkaasti ja toisen puolen mentiin niin hidasta käyntiä kuin vain ikinä pystyi. Toinen pitkä sivu mentiin pohkeenväistöä. Kumppari on kyllä huippu kaikissa tempuissa kun se toimii oikeastaan pelkän painon avulla. Pohkeenväistössäkään ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin laittaa asetus ja katsoa menosuuntaan!
Tehtiin myös nuita tehtäviä ravissa pari kertaa, mutta koska kenttä oli aika kova ja loppuunsa liukaskin en viitsinyt mennä kovinkaan rankasti enkä höykyyttää pitkään. Laukkoja en edes nostanut. Oltaisiinko kaikkiaan menty 40 minuuttia. Tallissa sitten kamat pois, lämmintä vettä sankoon, sekaan elektrolyytit (koska oli hionnut aika voimakkaasti) ja juoma ponille nassuun. Loimi niskaan ja karsinaan mutustamaan heiniä ja porkkanaa.
Harmittaa ihan todella paljon, kun ei ole kaveria tallilla ikinä. Ihan vain sen takia kun en saa ikinä yhtään mitään kuvamateriaalia!! Tosin nyt on kyllä niin pimeätäkin ettei kuvia edes saisi. Noh, jospa vielä joskus! Nyt rupean kuuntelemaan joululauluja ja lukemaan uusimpaa Demiä. Onneksi enään kaksi yötä ja yöviikko on taputeltu! Pystyy taas nukkumaan ihmisten aikoihin.
WinterWonderland -Alisa
Viime viikollahan en käynyt liikuttamassa Kumpparia, mutta tänään taas menin tallille. Vaikkakin kehtuutti mennä, pimeässä ja jäätävässä viimassa, oli aivan ihanaa! Kumpparihan on nyt yksin, koska Wilma lähti sieltä pois, onneksi reppana saa kaverin ensi viikonloppuna. Hain tamman tarhasta ja harjailin oikein antaumuksella ja voi elämä toinen nautti! On ihanaa hoitaa hevosta ja huomata välitön reaktio hevosella. Nämä hevosen rentoutumiset ja tyytyväiset ilmeet ja eleet, varsinkin hoitaessa, ovat yksi tärkein syy miksi harrastan hevosia. Mikään muu ei ole oikeasti niin palkitsevaa! Mietin tallille ajaessa, että ratsastasin ilman satulaa, mutta lopulta päädyin satulaan. En tiedä miten pitkään tamma oli ollut ilman liikutusta, ei ainakaan tämän viikon puolella ollut liikkunut ja täällä Savossa mulla on joku terve itsesuojeluvaisto päällä, joten en ottanut riskiä siihen, että lennän selästä kuin leppäkeihäs.
Kumpparilla oli aivan hirveästi virtaa! Tamma ei olisi millään malttanut kävellä ja olikin aluksi aika työn ja tuskan takana, että sain tamman vastaamaan apuihin (lähinnä pidättäviin sellaisiin) käynnissä. Käynnin jotenkuten sujuessa siirryin raviin ja voi vitsit se oli hieno! Aivan sairaan upea! Sain hetken taas miettiä elämää siellä selässä, kun tammasta irtosi sellaista ravia, etten meinannut pysyä perässä. Ei tehty mitään ihmeellistä ravissa, paljon voltteja, loivaa kiemurauraa toiselle pitkälle sivulle ja askellajin vaihto aina lyhyillä sivuilla. Suuntaa vaihtaessa mentiin aina vähän lisäystä ja vooooooooooooooooooi herranjes se oli upea! Kerrankin jaksoin tehdä oikeasti töitä myös käynnissä, olen todella huono tekemään yhtään mitään käynnissä ja yleensä vain haahuilen pitkin ohjin ympäri kenttää jos kävellään. Tänään kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja tehtiin vähän töitä myös kännissä. Aloitin työstämään avoja ja sulkuja. Avotaivutuksenhan idea on se, että ratsastetaan ikään kuin oltaisiin lähdössä voltille. Olen parille hevoselle opettanut avot juurikin tällä tekniikalla. Eli pitkitän aina ja aina voltille lopullista lähtöä ja tämä on toiminut todella hyvin. Pitkäsivu ratsastettiin puoleen väliin avoa, jonka jälkeen tehtiin todella pieni voltti ja voltilta pois tullessa jäätiin tekemään sulkua. Tosi hyvin onnistui ja itsekin lopulta rentouduin enkä vetänyt polviani omiin korviini. Yhdellä lyhyellä sivulla sitten tehtiin pääty-ympyrä josta puolet ratsastin ensin eteen voimakkaasti ja toisen puolen mentiin niin hidasta käyntiä kuin vain ikinä pystyi. Toinen pitkä sivu mentiin pohkeenväistöä. Kumppari on kyllä huippu kaikissa tempuissa kun se toimii oikeastaan pelkän painon avulla. Pohkeenväistössäkään ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin laittaa asetus ja katsoa menosuuntaan!
Tehtiin myös nuita tehtäviä ravissa pari kertaa, mutta koska kenttä oli aika kova ja loppuunsa liukaskin en viitsinyt mennä kovinkaan rankasti enkä höykyyttää pitkään. Laukkoja en edes nostanut. Oltaisiinko kaikkiaan menty 40 minuuttia. Tallissa sitten kamat pois, lämmintä vettä sankoon, sekaan elektrolyytit (koska oli hionnut aika voimakkaasti) ja juoma ponille nassuun. Loimi niskaan ja karsinaan mutustamaan heiniä ja porkkanaa.
Harmittaa ihan todella paljon, kun ei ole kaveria tallilla ikinä. Ihan vain sen takia kun en saa ikinä yhtään mitään kuvamateriaalia!! Tosin nyt on kyllä niin pimeätäkin ettei kuvia edes saisi. Noh, jospa vielä joskus! Nyt rupean kuuntelemaan joululauluja ja lukemaan uusimpaa Demiä. Onneksi enään kaksi yötä ja yöviikko on taputeltu! Pystyy taas nukkumaan ihmisten aikoihin.
WinterWonderland -Alisa
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos et löytänyt etsimääsi tietoa blogista, kysy rohkeasti! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, mutta muista hyvät käytöstavat ja nettietiketti.