Ensimmäinen duunipäivä pulkassa!

Väsyttää kyllä niin paljon, mutten osaa taaskaan mennä nukkumaan. Olen siitä asti kun kotiuduin istunut sohvalla, syönyt paistettua kanaa ja hyvää salaattia,sekä juonut pari lasia hyvää viiniä samalla kun olen katsonut telkkaria ja pari elokuvaa. Vaikkakin ikää on mittarissa jo 22-vuotta, mun pitää saada katsoa joka joulu, vähintään kerran, Joulupukki ja Noitarumpu. Ehkä parhaita jouluelokuvia, mitä on koskaan tehty! Sen perään katsoin vielä yhden toisenkin jouluelokuvan, jonka nimeä en enään muista.

Mutta,ensimmäinen duunipäivä, sitten Ausseista paluun! Jännitti aivan sikana, mutta loppuunsa oli todella mukavaa. Paikasta en kerro vielä muuta kuin, että kyseessä on eräs hevostalli,jossa teen tallitöitä ja tuuraan tarvittaessa tunneilla. Tänään tuurasin tunneilla ja vaikkakin oli aika hakemista,koska en tuntenut ratsastajia, saati hevosia. Pidin yhteensä kolme tuntia ja vähän olin syväjäässä, kun lopulta pääsin lähtemään pois. Kentän surkean kunnon takia, keskityttiin perusjuttuihin. Istuntaan ja perusratsastukseen, kuten erilaisiin ratsastusteihin, tarkkuuteen ja apujen käyttöön hevosen kanssa. Miksi tehdään mitäkin ja miten mikäkin vaikuttaa ja miten se vaikuttaa hevoseen. Olin aika jännän äärellä, kun eräälle ratsastajalle piti puhua englantia, mutta sekin sujui loistavasti! Pomot ovat mukavia ja samoin hevoset! Olen ihan täpinöissäni tästä työpaikasta, viihdyn siellä varmasti. Seuraavan kerran menen sitten maanantaina aamutallia tekemään.

Pyydän anteeksi aiheeseen liittymättömistä kuvista... Vaihdoin vihdoinkin tähän mun "uuteen"koneeseen, poistin melkein kaikki kuvat vanhan koneen mukana!

Koska J lähti tänään Joensuuhun remontoimaan Mersua (taas kerran, toivottavasti viimeisen kerran ainakin puoleen vuoteen!), mulla ei ollut autoa. J onneksi heitti mut töihin, mutta takaisin jouduin tulemaan bussilla ja kävellen. Toisaalta ei haittaa, mutta raivostuttaa ihan älyttömästi, että kolme tuntia ulkona töröttäneenä, ei ole enään kiva odottaa bussia melkein tuntia! Kyselin pitkin kyliä kyytiä, mutta esim. edestakaisin 20 kilometrin ajo oli joillekin aivan ylitsepääsemätön asia,ettei voitu napata mua kyytiin ja koukata kotiin,samalla kun on itse muutenkin ohi ajamasta... Ymmärsin muiden syyt, joita oli mm. työt, tyttöystävän kanssa illallinen, auton puuttuminen yms., mutten tuota "on vähän kiire, saat varmaan muualtakin kyydin?" Noh, enpähän minäkään enään ikinä tarjoa apua vaikka pyydettäisiin! Ja loppuunsa edes se bussimatka ei ollut paha, vaikkakin jouduin odottamaan ulkona ja kävelemään, olenpahan saanut raitista ilmaa ihan kunnolla tänään.

Tarkoitus oli tänään saada luettua tentteihin, mutta sitten olin niin syväjäässä kun kotiin pääsin, että lilluin suihkussa 45 minuuttia, ja parkeerasin itseni tähän sohvalle, missä olen vieläkin. Onneksi huomenna (toim. huom.) tänään on uusi päivä ja nyt pitää ryhtyä lukemaan tentteihin!

Keskiviikkona ja torstaina kävin liikuttamassa Kumpparin. Torstaina Jennyn piti tulla kuvaamaan, mutta aikataulut pissi joten siirretään taas hamaan tulevaisuuteen. Keli oli aivan jäätävä torstaina, auton kanssa sai liukastella ihan kunnolla ja pariin otteeseen meinasin jäädä kiinni tasaiselle. Ihanaa, kun auto on niin jäätävän matala ja luistonesto yliherkkä, joten liukkaalla ajaminen on muutenkin ihan syvältä, siihen lisättiin tie jossa välillä sai kyntää puolen metrin syvyisessä sohjossa, jonka jälkeen peilijää... Kenttäkin oli ihan sohjoa, koska olin käynyt keskiviikkona ratsastamassa. Tehtiin paljon töitä käynnissä, ja ravissa treenattiin askeleen lyhennystä. Väistöt ja avotaivutukset sujuivat todella hyvin alun vaikeuksien jälkeen. Joka kerta kyllä ihastun ja rakastun siihen hevoseen yhä enemmän! Se on niin hieno ja osaava, kunhan sitä vain jaksaa ja viitsii työstää!

Menin kelin ja pohjan huonoudesta huolimatta reilun tunnin, Kumppari ei ollut niin hikinen kuin keskiviikkona,mutta laitoin silti fleeceloimen kaulakappaleella, kun jätin sen käytävälle seisomaan. Itse siivosin karsinan sillä välin ja laitoin iltaheinät karsinaan. Kun olin siivonnut karsinan, vaihdoin vielä kaulakappaleettomaan fleeceloimeen. Putte karsinaan ja ovi kiinni. Kotona odotti sitten sohvalla makaava mies ja juuri kun olin aloittamassa kiukkuamista siitä,ettei se ikinä tee ruokaa, se yllätti ja sanoi,että makaronilaatikko on uunissa lämpiämässä! Hihihi, se oli soittanut äidiltään ohjeet siihen ja väkertänyt omin käsin! Jääkaapissa odotti vielä raejuustosalaatti ja kynttilät oli sytyttämistä vaille valmiit! Ehkä paras mieheke,mitä toivoa saattaa.

Viikonloppuna ei siis ole tapahtumassa mitään ihmeellistä, sunnuntaina käydään varmaan Joulumarkkinoilla, jos jaksetaan nousta, muuten aika meneekin tentteihin päntätessä. Ensi viikon ratsastuskuviot eivät ole vielä ihan selvänä, pitää soitella Kumpparin omistajalle, kunhan sunnuntai koittaa ja omat aikataulut selviävät. Nyt puhaltelen kynttilät ja painun pehkuihin,että jaksan edes joskus herätä. Olen vetänyt viime päivät kevyitä reilun kymmenen tunnin yöunia. Väsyttää koko ajan ihan älyttömästi, johtuu täysin siitä, koska olen ryhtynyt hoitamaan diabetestä taas kunnolla ja verensokerit ovat lähteneet palautumaan normaalia, jolloin olo on koko ajan todella nuutunut,koska elimistössä ei ole sitä yltiöpäistä määrää sokeria! Toivottavasti vain ei ole liian myöhäistä, tämä suunnan muuttaminen... JA MIETTIKÄÄ!!! TASAN KYMMENEN PÄIVÄÄ JOULUUN! <3

JosMenetPois -Alisa