Once again, Down Under

Mua niin ottaa päähän tää Suomi ja täällä eläminen, että nyt on pyörinyt takaisin luikkiminen mielessä enemmän kuin koskaan. Töitä ei ole vieläkään, CM ilmoitti, ettei mun työpanokselle ole tarvetta, joten saanpahan lyödä päätä seinään yhä vain uudestaan. Arrrrgh! Mutta paljon on tullut toivetta Australiapostauksesta, jossa selitän pintaa syvemmältä asioista. Joten tiedossa aivan liikaa tekstiä ja vielä vähän enemmän kuvia! Enjoy!

Lähdin Ausseihin siis suorittamaan koulun työelämän harjoittelua, mutta käytännön asiat eivät eroa "normaalista" lähdöstä oikeastaan mitenkään. Viisumin saaminen on helppoa, maksaahan se, reilut 300 euroa vuoden viisumi, mutta nopeasti sen saa takaisin maksettua. Viisumihakemuksen saa tehtyä netissä, Googlettamalla Working on Holiday Visa Australia, täyttöön menee ehkä 20minuuttia ;) Lentolippuja on sika kalliita, tai sitten ei niin kalliita. Me Jennyn kanssa lennettiin Finnairilla, Singaporen kautta. Osa jengistä meni Ausseihin Madridin ja Hong Kongin kautta, tai sitten tuhannen eri vaihdon kautta. Jos on valmis matkustamaan monta vuorokautta, niin halvemmallakin pääsee. Tietenkin jos lähtee pidemmäksi aikaa, tulee ottaa huomioon vakuutukset, puhelinliittymien sulkeminen yms. Mutta mulla oli ihan normaali LähiTapiolan nuorisovakuutus, joka sisältää matkavakuutukset.

Kotikatu

Koska menin maahan töihin, sain MediCare-kortin. Tämä on niinkuin Suomen KELA-kortti. Korvaa osan sairaala- ja lääkekuluista. Lisäksi täytyy hankkia puhelinliittymä, nykyisin melkeinpä kaikissa liittymissä on myös mobiilidata, joten voi käyttää niinkuin Suomessa. Kuitenkaan ilman kansalaisuutta tai pysyvää (pidempi aikaisempaa) oleskelulupaa ei saa kuukausimaksulla olevaa liittymää, mutta prepaidit on näppärät. Radalla työskentelyyn tarvitaan StrappingCard, eli "strippauskortti" tai "sträppärin kortti", ilman sitä ei saa työskennellä radalla, ei edes treenipäivinä. Kortti on myös vakuutus, jos jotain sattuu (onnettomuus siis), sillä pääsee ilmaiseksi laukkakisoihin ja varikkoalueelle. Ja lisäksi monet treenarit vaativat kortin, että voit työskennellä. Verokortti kannattaa myös hommata. Vaikkakin töitä tehdään paljon pimeänä ja työsopimus ei ole käytössä kuin osalla talleista, verokortin saat vain ensimmäisen 28 päivän aikana, sen jälkeen et sitä saa enään. Joten kaiken varalta: hommaa verokortti.

Duunihan ei nyt ole mitään ydinfysiikkaa, mulla normaalipäivä meni näin:

Silloin alussa, kun paitakin oli ehjä

02:00 HERÄTYS (kyllä, näihinkin oppii ja voi jees, että näihin hajoaa!)
02:30 Töihin! Olin ensimmäisenä tallilla. Suoraan puhdistamaan jaardeja. Siellä siis ei tunnettu talikkoa ja kottikärrejä. Samalla kun puhdistettiin jaardit, jaettiin heinät ja vaihdettiin vedet.

Wagg Racing Stables

äpöstä

Kyllä, pussitettiin sitä itteensä...

04:00 Paikan vaihto, Jenny meni toiselle tallille, minä toiselle. Join kahvit ja vaihdoin pomojen kanssa kuulumiset, jonka jälkeen rupesin puhdistamaan jaardeja -taas kerran. Jaardeja oli 18, puolessa välissä jaardeja rupesin täyttämään samalla myös vesiä. Jaardit ehdin puhdistaa ennenkuin vedet oli laskettu. Taas samalla kahvia kun loput vedet täytettiin. Heinät jaardeihin (yksi siivu/hevonen), käytävän lakaisu ja pois.
06:00 olin samojen pomojen toisella tallilla. Samat hommat kuin edellisessä paikassa.
06:30 Radalle auttamaan. Hevosten satulointia, kävelytystä ja pesua. Loimitusta ja harjausta.

Pimeetä...

09:00 Takaisin samalle tallille kuin ensimmäisenä. Jaardien uudestaan puhdistus, vesien lisäys (tai vaihto, jos olivat likaiset), loimien vaihtaminen, heinän lisäys, nuorikkoja takaradalle.
11:30 AAMUDUUNIT TEHTY!

Auts!

Tässä välissä juostiin ruokakaupassa,nukuttiin tai itkettiin väsymystä
14:00 TAAS TÖIHIN <3 Jaardien puhdistus, ruokien jako (väkirehut ja heinät). Tämä siis talli, jossa olin aamulla 04:00-09:00
15:30 Toiselle tallille, eli sinne, jossa  aamulla oltiin kahteen otteeseen. Jaardit, loimien vaihtoa, vesien lisäystä, hevosten harjausta, en ehdi olla pitkään, kun taas juostaan.
16:15 Kolmas talli. Tälle tallille tein vain iltapäiviä ma-pe, pari kertaa tein myös koko viikonlopun kun omistaja oli reissusssa. Helppo homma, kolme hevosta, jaardit, vedet jos oli vähissä tai likaiset, väkirehut ja heinät. Käytävän lakaisu ja pois.
16:45 takaisin talli numero kakkoselle. Kyllä, tää oli aivan jäätävää sinkoilua edes takaisin. Täällä jatkettiin hommat loppuun, käytiin niittämässä ruohoa KEITTIÖVEITSELLÄ (asdasadfsdasdsadadas!!!)
18:30 duunipäivä pulkassa...
Kämpälle möhmöttämään, tai jotain muuta "järkevää", nukkumaan yritettiin mennä aina hyvissä ajoin, mutta lopulta se oli niin ,että nukuttiin pari tuntia, tai ei yhtään.

Perth

Kysyi ihan oikeasti psyykkistä kuntoa jaksaa tuo pyöritys. Tietenkin olisi saanut vapaapäiviä, jos olisi osannut sanoa ei, muttakun en niin en. Vapaapäivänä yritettiin kierrellä ympäristöä, onneksi meillä oli auto. Oma auto helpotti aika paljon liikkumista, vaikka bussiyhteydet olivat todella hyviä, oma auto helpotti elämää huomattavasti. Ascotin alueella ei ollut esimerkiksi kauppaa, vaan lähin kauppa löytyi Belmontista, joka on kolmen neljän kilometrin päässä. Belmontista löytyi ostari, jossa oli vaatekauppoja, sekatavarakauppoja, pankit, elokuvateatteri, kampaamo, spa jne. Aussithan ovat pikaruokailun luvattu maa, joten aivan ascotin vierestä löytyy kasa mättöpaikkoja, mäkkäristä nuudeli mestaan.

Perthiin matkaa oli reilut 10km, busseja sinne meni aina 12 minuutin välein, toinen isompi kaupunki oli Midland, minne oli vaikeampi päästä bussilla, mutta sinnekin pääsi. Perthiin ei kannattanut autolla mennä, parkkeeraaminen maksoi maltaita. Midlandissa käytiin paljon, tosin käytiin myös Perthissä. Ascothan on ihan joen vieressä, joten mahtavia lenkkeilymaastoja löytyi aivan kulman takaa. Ascotin alueella oli turvallista liikkua myös pimeällä, mutta muita paikkoja kannatti vältellä pimeällä. Varsinkin yksin liikkuessa. Highwayn toiselle puolelle ei kannattanut mennä pimeällä, koska abot (aboriginalit, alkuperäisväestöä) osasivat olla todella vaarallisia. Ranta oli vain 15 minuutin ajomatkan päässä, omalla autolla siis. Bussilla sai matkustaa melkein pari tuntia...

Palkka maksettiin kerran viikossa, mulla ei ollut ikinä mitään ongelmia rahojen saannissa, osalla porukasta oli rahojen saamisessa ongelmia, mutta niihin pitää puuttua heti! Palkat siis kerran viikossa, samoin vuokrakin maksettiin kerran viikossa. Majoitushan on niin, että tyttöjä asuu paikallisten omakotitaloissa, yleiset tilat olivat yhteiset ja huone oli joko oma tai jaettiin kaverin kanssa. Meillä kuului vuokraan (yhteensä 200 AUD / viikko) sähkö ja vesikin, mutta osalla porukasta tämä ei kuulunut. Tämäkin kannattaa vuokranantajalta varmistaa kun muuttaa. Kämpät löytyvät helposti, pitää osata vain kysyä!

GEORGE <33

Sunnuntai darrajumpat

Iltajumpat

Barbie <3

Kyllähän nyt kun jälkeenpäin tätä koko reissua miettii, oli se aivan ihanaa! Kovaa duunia ja hajotusta, mutta elämäni hienoin kokemus ja aivan uskomaton määrä aikuisuutta ja kokemuksia rikkaampana tulin takaisin.

Heidi ja iltapäiväjumpat

Peggy kisoissa

Frankenstine

UntilWeDie -Alisa