Valmennuksien täyteinen viikonloppu

Melkein kuukauden tauko bloggailusta ja oikeastaan täysin ilman syytä. Olen ollut vaan niin kiireinen, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken ja joskus pitäisi myös nukkua. No, kyllähän sitä syksyllä taas kerkee nukkua kun koulu alkaa. Eiku?

Mutta lyhyt tarina kaunis: eipä tänne ihmeitä. Töitä ja töitä ja sen jälkeen vielä vähän töitä. Asun nykyisin tallilla oikeastaan. Tänäkin aamuna heitettiin Jn kanssa vain yläfemmat kun hän tuli yöstä ja mä lähdin aamuun... Okei, päivät ollaan kyllä nytkin saman katon alla, mutta mun oli pakko istuutua työpöydän ääreen ja ryhtyä kirjoittamaan opparia. Mistäs mä nyt löysinkään itseni? Noh, eikös se Blogger ja Oppari ole melkein niinkuin sama asia?

Viikonloppu meni valmennuksissa ja juhliessa ihanan Jennyn valmistumista Agrologi AMK:ksi. Lauantaina lähdin vähän extempore Pikkupihalle Hannulan Akin valmennuksiin Artulla. Tämä hevonen on siis sama ruunan rupsukka, joka toimi aikoinaan Satulantallilla tuntsarina, mutta erilaisten käänteiden jälkeen päätyi sitten tänne meille.

Minähän siis inhoan tätä hevosta, en oikein tiedä syytä tälle, se vaan ei ole mun tyylinen. Valkka meni ihan OK, vaikkakin kirosin kaikki alimpaan helvettiin, kun säädin taas ihan omiani. Tultiin ihan simppeleitä tehtäviä, kaarevaa linjaa, jossa piti ykkösellä vaihtaa laukka ja sainkohan kerran sen laukan vaihtumaan :D Hohohoh, paljon sanomista tuli mun esteistunnasta joka on omalaatuinen: nostan pään jäätävän ylös, heitän kädet ilmaan ja eteenpäin ja kaiken kruunaa vielä notkolle heitetty selkä. Sain myös siitä sanomista, että ratsastan koko ajan käsijarru päällä. Tämä on jäänyt ihan Silverin kanssa opitusta, meinasin saada paniikin kun sitten piti ratsastaa niin kovaa tyyliin kuin vain pääsi ja radan jälkeen (esteet max. 80cm) meinasi loppua happi, johon Aki vain huuti "NYT SE JO LAUKKAS RATALAUKKAA!!" Itse olin miettinyt koko radan ajan, että "otakiinniotakiinniotakiinniotakiinni"... Artturi-Iivari yllätti kyllä positiivisesti lopulta ja alun perin mun olikin olla tarkoitus mennä myös sunnuntaina Akin silmän alle uudestaan.

Pikkupihalta ajoin kevyellä pintakaasulla takaisin kotiin josta naaman ja hiusten kampauksella lähdettiin Jn kanssa puhaltamaan kohti Kiuruvettä ja Jennyn valmistujaisia. Piti olla ihan nätisti, mutta sunnuntai aamu ja oikeastaan koko päivä ei sitten ollutkaan mikään maailman valoisin ja tukkaan sattui ihan kiitettävästi.

Ihana, valmis Agrologi AMK ja melkein valmis samanlainen <3

Hannulan valkka vaihtui Päivi Merikarin eli Päksin valkkaan Rantsuun. Ja hevonenkin vaihtui. Menin Xantella, eli lvn rutjakkeella ja joo, vaikka olen avarakatseinen ja plaplapla vähän pitkin hampain lähdin valmennukseen. Kenttä oli päädyistä aika huono, joten esteet oli pienellä alalla ja tehtävät oli teknisiä. Tultiin kahdeksikkoa, johon tultiin sisälle neljän laukan suoralla, siitä sitten lähdettiin ratsastamaan kahdeksikkoa aina kaarevalla lähestymisellä. Xante oli kyllä superr! Laukat vaihtui ja varsinkin kun sain olympiaan alaremmin ja ohjan isoimpaan renkaaseen meno rentoutui huomattavasti. Xante ei kestänyt yhtään painetta olympialla suussa, ja piti ratsastaa ihan pyykkinaruilla. Yhtään jos otti kiinni, niin alkoi pomppiminen, hevonen hävisi ohjan ja pohkeen välistä ja lähestymiset eivät sattuneet yhtään. Lopuksi tultiin rataa, joka alkoi suoralla neljänlaukan linjalla, siitä tiukka kaarre vasemmalle, loiva oikea linja, ja suora lähestyminen toisella pitkällä sivulla olevalle okserille. Eilenkin estekorkeudet pysyivät maltillisena ja okseri oli sitten lopulta joku 90cm.

Ensin kävi näin

ja sitten ajateltiin istua kentän pintaan.

Kaiken kaikkiaan jäi ihan todella hyvät fiilikset koko viikonlopusta. Mulla ei kertaakaan (okei, pari kertaa!) tullut sellaista oloa, etten näe paikkoja tai oon ihan lost. Tietenkin tuli näitä paikan menetyksiä jonkin  verran, mutta osasin sitten tehdä jotain asian suhteen, enkä vain lyödä hanskoja tiskiin ja toivoa parasta. Katselin vähän KIPAa ja Maaningalla olisi tän kuun lopussa seuraesteet, johon olen ajatellut mennä. Luokat riippuu vähän hevosesta ja siitä, miten saan treenattua.

Tästä on hyvä jatkaa!

ItkuistaPuolet -Alisa