Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu

Otsikkoon voikin kiteyttää tämän hetkiset tunnelmat. Huomenna on viimeinen työpäivä, jonka jälkeen käyn lounasraveissa pyörähtämässä ja lähden ajelemaan Joensuuhun. Ensi viikko vierähtääkin siellä jonka jälkeen takaisin Kuopioon ja viikon päästä tiistaina pyörähtää käyntiin viimeinen opiskeluvuosi Savonia Ammattikorkeakoulussa. Hui! Tulevat työkuviot sitten rupeavat selviämään kunhan palaudun takaisin Savon maalle.

Maaman mussukka sai uudet suitset <3

<3

Kulunut viikko on ollut raskas. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Lauantaina todellakin lähti, oli kyllä hirmu kiva ilta, kiitos siitä! <3 Sunnuntai ei sitten ollutkaan niin ihana ja sunnuntain voisi oikeastaan kokonaan skipata. :D Maanantaina mun piti lähteä Heinämäkeen tekemään aitoja, mutta sitten tulikin pari muuttujaa ja eihän sinne asti ikinä päästykään, mutta tiistai... Voi hiton tiistai...

Päätettiin sitten käydä yön päätteeksi uimassa... :D

Starttasin auton nimittäin puoli kahdeksalta Rantsun pihasta, koppi perässä ja navi näytti ajosuunnaksi Vantaan, ajoajasta sekä kilometreistä en halua edes puhua. Ajo meni hyvin, itse meinasin nukahtaa rattiin, vettä tuli niin sikana välillä, jouduin Kehä 3 keilahelvettiin, vettä satoi ja mitähän vielä... Kumminkin perille päästiin turvallisesti, hevonen uusille omistajilleen ja takaisin autoon, naviin uusi osoite ja kohti Kangasalaa. Taas vettä, väsymystä, nälkää, liikaa kofeiinia, hajotusta, koska radio lopetti kuulumisen 40 km Kuopion jälkeen ja puhelimen spotify soitti vain yhtä soittolistaa... Kumminkin Kangasalaan selvisin kevyestä hajotuksesta huolimatta. Uusi poni kyytiin, peliohjeet omistajalta ja eikun kohti Kuopiota. Edelleen hajotti ja pahasti, väsytti vielä enemmän, jonka jälkeen tärisytti ihan urakalla, kahvia join 4 isoa kuppia, energiajuomaa pari litraa koko reissun aikana... Viimeiset 200 km mulla ei ollut tuntoa oikeassa jalassa, koska selkään koski niin paljon ja se veti pakaran ja jalan puuduksiin.

Takana Rantsussa oltiin kasin maita, taluttelin uutta heppaa Jawaa parikymmentä minuuttia pihalla, että vertyy, annoin vähän evästä eteen ja lähdin ajamaan vielä auton Vuorelaan, josta pääsin lopulta kotiin. Ei tarvinnut paljoa kysellä unen perään kun kotiin pääsin.

Jawa

Keskiviikkona mietin, että minkä takia olen korkeasti koulutettu henkilö ja silti teen kaatosateessa laitumia. Hah, noh onneksi ponit saivat laitumet ja pääsevät vielä nauttimaan vihreästä ennen sisäruokintakauden alkua. Ratsastin Jestkan myös keskiviikkona ja voi jees se oli HUONO! Ihan hirveä, siis ARGH. Se ei ole pitkään aikaan protestoinut mun apuja, mutta kaikki piti neuvotella vähintään kolmeen kertaan. Pukkeja, alitempoista ja ärrääärärär. En muista milloin olisin ollut näin tyytymätön omaan ratsastukseen ja en voi sanoa, että hevonen olisi missään vaiheessa ollut hyvä. Eli mun on pakko ratsastaa tuota hevosta säännöllisesti mikäli haluan, että se toimii mun kanssa. Yritin myös juoksuttaa kaks hevosta,mut nekin vaan käkkyröi,eikä siitäkään mitään tullut. Onneksi Dallas lopulta pelasti päivän ja oli hieeeeno juoksuttaessa!

Huomenna on siis viimeinen työpäivä. Vaikkakin olen hajonnut niin monesti tuolla, silti on ihan älyttömän haikea olo! Mutta onneksi elämä kuljettaa ja aina on plan B tiedossa. Lisäksi mulla on ihan todella kova ikävä Jtä, se lähti viime perjantaina Jns ja tänään nähtiin pikaisesti kun se kävi aamupäivän keikan heittämässä Kuopiossa, ensi viikko mulla menee Jns, sen pitää tulla jo sunnuntaina takaisin Kpo, kun loma loppuu, joten tässä olisi oikeastaan vielä toinen viikko kärvisteltävänä, ennen kuin pääsee taas normaaliin rytmiin. Ihan kaiken osalta. Nyt unta kaaliin, että jaksaa huomisen vielä!

Tänään oon mm. hajoillut tylsyyttäni

Puss -Alisa

P.S. Onko kuvat parempia näin isoina, vai pienempinä?