Sweet little thing, LOMA!

Alkaa olla tämän tytön kesälomat yhtä päivää vaille tapulteltuna tältä vuodelta. Huomenna olisi tiedossa vielä peltohommia, ratsastusta ja vierailua vanhalla työpaikalla. Sitten saakin pakata taas tavarat ja koiran kyytiin ja paluu arkeen odottaa, sillä töihin olisi kammettava maanantai aamuna 07.00. Hyhhyi

Pakollinen loman aloitus selfie!

Aika paljon on tapahtunut tässä viime kirjoituksen jälkeen, olen päässyt maistelemaan kentän pintaa Jestkan avustuksella, olen tehnyt ympäri pyöreitä päiviä ja mitähän vielä. Kuitenkin tämä viikko oli mulla loma, tai siis palkaton loma, mutta loma kun loma. Viikko sitten perjantaina tultiin Jn kanssa Joensuuhun ja aika suorilta suunnistettiin Jn siskon luokse, jossa olikin melkoiset kokoontumisajot ja kotona taidettiin olla vasta aamuyön pikkutunteina... Ihanaa oli olla ainut selvin päin koko kööristä. Lauantaina kävin Satulantallilla pitämässä yhden tunnin juurikin Jn siskon tytöille. Olihan se vähän outoa hypätä täysin vieraan firman puikkoihin, kuitenkin hyvin selvittiin koska sekä ratsastajat, että hevoset olivat tyytyväisiä tunnin jälkeen.

Tunnin jälkeen hyppäsin auton rattiin ja hurautin mökille porukoiden seuraksi. Ja voi elämä, että sielu lepäsi! Mökki, savusauna, peilityyni järvi ja isin tekemä avotuli ruoka. Mitä muutakaan voisi toivoa? Sunnuntaina nukuin pitkään, otin aamupäivän aurinkoa laiturilla ja iltapäivällä suunnattiin Koitereen Pattayalle, eli Lammassaareen, jossa riittää hiekkarantaa ja matalaa rantavettä silmän kantamattomiin. Sisukin pääsi ensimmäistä kertaa laivakoiraksi ja vaikkakin aluksi jännitti, kotiin tulomatkalla Sisu nukkui tyytyväisenä tuolissaan. Sisu, iskä ja veli lähtivät jo sunnuntai-iltana kotiin, mutta me jäätiin äidin kanssa vielä yhdeksi yöksi mökille. Kalastin laiturilta varmaan kolme tuntia ja olisin jatkanut vieläkin pidempään, mutta madot loppuivat kesken! Maanantaina palattiin takaisin kotiin, maanantai menikin vain ulkona maatessa ja aurinkoa ottaessa. Illalla käytiin porukoiden kanssa Jn porukoiden luona kahvilla, tai ne kahvitteli ja mä istuin hallissa Jn ja sen kaverin seurana.

Hästäg sielulepää

Tiistaina parisuhteen perustukset olivat aika kovilla, kun laiteltiin Jn kanssa meidän uudelle takaterassille räystäslautoja ja mun hermoilla multa loppui vasarat jo ensimmäisen vartin jälkeen. Kaksi kolmesta vasarasta löysin takametsästä, mutta mun pinkki vasara hävisi sinne... Yllärillä :D Kuitenkin valmista saatiin eikä tapettu toisiamme, joten eikö se ole ihan hyvä asia?

Keskiviikkona pakkasin koiran taas autoon ja otin Marin sekä hänen koiransa kyytiin ja lähdettiin uudestaan mökille. Oli aivan ihanaa vaan istua ja jutella. Puhua pää tyhjäksi ihan kaikesta mitä tässä nyt on ollut. Onneksi on tuollainen ystävä joka jaksaa kuunnella kun on vaikea olla ja ei tiedä mitä elämältään oikein haluaa. Ilta oli muuten todella onnistunut, mutta Sisu yritti syödä ampiaisen, jonka seurauksena ampiainen pisti Sisua suuhun. Sisu alkoi sitten oksentamaan ihan kunnolla ja meni ihan sekaisin. Onneksi lopulta kaikki päätyi hyvin ja Sisu oli torstaina jo ihan oma itsensä. Torstaina paranneltiin rapulaa ja väsymystä makaamalla taas kerran laiturilla ja nauttien lämmöstä ja kiireettömästä elämästä. Iltapäivällä suunnattiin takaisin Joensuuhun ja Jn kanssa vielä meidän kavereiden luokse kahville. Tästä vielä jatkettiin laittamaan tukka kipeäksi Joensuun Gloriaan erään toisen kaverin kanssa. Kerrankin J joutui kuskaamaan mua, eikä toisin päin.

Perjantai meni kotona, J lähti kavereidensa kanssa Kuopioon tinaamaan viikonlopuksi ja minulle tuli Marin koira Mocca yöksi hoitoon. Oon niin super ylpeä Sisusta, kun siitä on tullut noin hieno koira, eikä kertaakaan jahunnut Moccaa, vaan ne jopa leikki yhdessä! Tämä päivä, tai siis johan se on eilinen, mutta siis lauantaina lähdin suvun ämmien juorukerhoon ensimmäistä kertaa, eli Partylite-kutsuille ja mamma osti mulle aivan ihanat kynttilälyhdyt! <3 Ohjelmaan kuului siis se normi esittely ja sen jälkeen syötiin ja osa joi, mutta yleisesti juoruttiin kaikki maan ja taivaan väliltä. Itse jatkoi tästä vielä keskustaan ja tapasin vanhaa ystävää, jonka kanssa ei olla oltu missään tekemisissä kuuteen vuoteen. Vähän jännitti, että mitähän tästä tulee, mutta onneksi kaikki oli ihan turhaa! Ihan kuin ei oltais koskaan oltu erossakaan. Juotiin yhdet taas kerran Gloriassa jonka jälkeen lähdettiin istumaan vielä Ilosaareen, mutta lopulta oli palattava takaisin kotiin pelastamaan Sisu, joka oli ollut melkein koko päivän yksin kotona.

Eilen illalla ja myöskin tänä iltana olen pyöritellyt paljon asioita mielessä. Onko tämä mun tämän hetkinen elämä sitä mitä haluan? Pitäisikö mun yrittää vieläkin enemmän vai onko tässä mitään enään tehtävissä. Tuleeko tää koskaan olemaan enään sitä samaa mitä se oli silloin joskus? Ja ennen kaikkea se, että onko tämä nyt se, jonka varaan voin laskea koko elämäni? Seisooko toinen rinnallani loppuun asti. Oikeasti loppuun asti. Saanko sitä henkisesti tarvitsemaani tukea kun elämässä on vaikeata. Vai onko sillä vain vastakkainen vaikutus? Haluaisin niin paljon kaikkea, enkä nyt puhu mistään uudesta autosta, enkä mistään maallisesta omaisuudesta. Haluaisin tasapainoisen elämän, ilman, että päivittäin kalvaa pelko siitä milloin lasahtaa kasa paskaa naamaan hopeatarjottimella.

Katselen sua sä näytät samalta Mutta äänessäs on jotain uutta Onpa kiva pitkästä aikaa jutella Vaikka en tunne enää sinua Koska me ei olla enää me Ostetaan joululahjat jollekin toiselle Sä et kuulu enää mulle Kun lähdet en perääsi enään kävele Koska me ei olla enää me Voit saattaa kotiin mut et pääse enää sisälle Ei haavat niitä repimällä parane Joten käänny ja kävele Koska me ei olla enää me.

EikäPidätteleMuaTäälläYhtäänMikään? -Alisa