It's gonna be a wild ride

Pikkulinnut lauloi, että banneri olisi ollut liian kesäinen, joten eilen illalla silmät ristissä väsäsin uuden. En tosin tiedä onko tuo yhtään talvisempi tai jouluisempi, mutta menkööt nyt. Samalla koko ulkoasu koki pieniä fiksailuja sieltä sun täältä.

Eilen oli Paulan treenit Vehmersalmella. Tunnilla olin minä ja yksi ulkopuolinen hevosen omistaja. Mä tulin vähän myöhässä tunnille, koska tallissa sattui vähän hässäkkää, joten tein aika pika verkan Jestkan kanssa. Tulin pari kertaa ravissa puomeja molempiin suuntiin ja kun lopetin puomien tuijottelun, rupesi hevonenkin venymään ja liikkumaan sinne minne halusin. Laukassa tein samanlaista tehtävää, kuin Backlundin Sanna oli teetättänyt Paulalle maanantaina TK:lla. Eli ratsastin ensin laukkaa isosti eteenpäin isolla pääty-ympyrällä (tosin tässä tilanteessa vähän missä sattuu, kun esteet oli pystyssä ja maneesissa neljä ratsukkoa), siitä lähdin asettamaan reilummin sisäänpäin ja pienentämään ympyrää, jolloin kokosin laukkaa. Alun sisäohjan roikkumisen jälkeen hommat rupesi sujumaan ja laukka rupesi olemaan aivan todella mageeta!

Alkuun tultiin minipystyä verkkaesteenä, jossa piti päästä vaan suoraan ennen estettä ja esteen jälkeen. Parin ekan hypyn jälkeen mulla tuli tunne, että saatan olla vielä helisemässä tunnin aikana Jestkan selässä. Uumoiluni osottautui oikeaan siinä vaiheessa, kun ruvettiin hyppäämään toiseen suuntaan, vähän isompaa pystyä.

Se hevonen on ruvennut liikkumaan ja KUUMUMAAN!!!! Verkkahyppyjen jälkeen ruvettiin tulemaan rataa ja päätettiin, että jos kaikki menee hyvin se saa riittää. Korkeudet eivät olleet kuin max 85cm, halutaan ottaa nyt vähän rennommin korkeuden suhteen, koska Madis Mornan valmennukset ovat viikon päästä viikonloppuna. Rata alkoi A-päädystä ympyrällä olevilla innarilla vasempaan kierrokseen. Siitä jatkettiin kuuden laukan linjalle, joka KÄVI AHTAAKSI! Jestka olisi tullut linjan viidellä, mutta onneksi osasin reagoida ja sain otettua kiinni. C-päädyn kulman kautta keskihalkaisijalle olevalle pystylle, jossa vaihdttiin suunta oikealle. Takaisin A-päätyyn ja innarille. Nyt innari oli ihan todella hyvä, kun muistin vahvistaa ulko-ohjan tukea. Sieltä uran ja C-päädyn kautta keskihalkaisijalle olevalle 7m sarjalle ja ekalla kerralla mulla tuli käännös huonosti, joten ajettiin melkein tolppaan, mutta tamma pelasti ja kiipesi. Tultiin sitten tämä sarja uudestaan niin pitkään, että se meni hyvin. Tähän riitti onneksi kaksi toistoa, jolloin sarja oli ihan sairaan hyvä.

En tiedä mitä tuolle tammalle on tapahtunut, oonko oppinut ratsastamaan, onko sen aamumuroihin työnnetty jotain ainetta, juokseeko se  putsejaan karkuun, vai mitä ihmettä on tapahtunut, koska olin oikeasti helisemässä tamman selässä. Ohjan pidätteet kaikuivat kuuroille korville, hevosta piti ratsastaa istunnalla takaisin aivan sikana, koska se olisi painellut ihan miten sattuu muuten. Taas tuli sellainen fiilis,että eteen olisi voinut laittaa vaikka talon ja tamma olisi kiivennyt siitä yli.

Itsenäisten ratsastelujen jälkeen oon ollut aina ihan liekeissä, koska Jestka liikkuu niin hyvin eteen ja on niin pikkurillillä ratsastettava. Mua on pelottanut,että elän jossain kuplassa, mutta Paulakin sanoi, että se liikkuu ja taistelee ihan eri tatsilla mitä pari viikkoa sitten. Nyt vaan toivotaan parasta ja pelätään pahinta, ettei se jossain vaiheessa palaa taas entiseen. Noh, jospa ei. Mutta katsotaan nyt mitä Madis sanoo meistä Tahkolla parin viikon päästä ja senhän jälkeen lähdetään Joensuuhun ja Mari pääsee koutsimaan meitä oikein urakalla. Kaksi viikkoa vierähtääkin siis Joensuussa ja voi että odotan tuota!! Toivottavasti saan sitten jonkun kuvaamaan treenejä, koska tuntuu tyhmältä kirjoittaa ja hehkuttaa eläintä, vaikkei mitään todisteita tästä ole :D

Jestka Vappuna 2014

Jestka lokakuussa 2014

Nyt rupean lukemaan Ruotsia! Vises tai jotain sinne päin!

IkinKuulukkaan -Alisa