Kiitollinen,siunattu, onnellinen

joulukuuta 02, 2014

Kiitollinen,siunattu, onnellinen

"Kiitos et saan tehdä tätä, sain tarkoituksen elämältä.

Tää on mun tehtävä tääl"

Olen kuunnellut viime aikoina paljon Cheekkiä ja muutenkin Suomi räppiä/hiphoppia. Tänä aamuna kuuntelin Onnen kyyneleet biisiä ja meinasin ruveta itkemään karsinoita puhdistaessa. Mun syksy on ollut vaikea, henkisesti. Olen ollut kovilla ja koska tiettyjen asioiden takia en ole pystynyt asioista puhumaan niiden oikeilla nimillä, olen ollut aika lukossa. Nyt kumminkin kaikki purkautui viime viikonloppuna ja kaikki on ohi. En tiedä onko tämä hyvä vai huono asia, mutta toisaalta olen onnellinen ja pystyn taas elämään rehellisesti itselleni.

Jestka antaa mulle aivan uskomattoman määrän energiaa ja voimaa. Vaikkakin se osaa myös raastaa hermoja, se on silti se hevonen, josta pystyn ammentamaan itseeni sitä energiaa jota tarvitsen, että jaksan pyörittää elämääni eteen päin. Jotkut ihmiset sanovat, että elämässä voi olla vain se yksi. Olen ollut siunattu (edes jossakin) ja minulla on ollut näitä kolme. Hellu ja Siver ovat tosin täysin eri luokkaa kuin Jestka, mutta silti Jestka on minulle kultaakin arvokkaampi. Minunhan se ei ole, mutta juurikin esim. töissä monikaan ei usko, ettei se ole minun.

Olen niin kiitollinen siitä, että olen saanut Jestkan elämääni. Olen kiitollinen Paulalle, että hän luottaa minuun ja minun arviointi kykyyni hevostensa kanssa, että saan olla hänellä töissä, saan käyttää hänen omistamaa hevostaan kuin omaani. Olen tehnyt Jestkan kanssa töitä kunnolla vasta syyskuusta alkaen, silti meidän välille on muodostunut aivan uskomaton yhteys. Paula sanoi yksi päivä, että on aivan käsittämätöntä, miten pystyn lukemaan sitä hevosta niin hyvin ja miten tyytyväinen se hevonen on kanssani. Tietenkin se rokottaa esim. ratsastaessa mun virheistä, mutta se antaa mulle myös niin paljon anteeksi. Ja kun hevonen antaa anteeksi, se on paljon.

Olen niin siunattu, että olen löytänyt tuollaisen työpaikan, jossa työskentelen nyt. Tietenkin välillä hajottaa ja paljon, mutta silti en vaihtaisi mitään pois. Olen myös siunattu siinä mielessä, että olen kokenut niin paljon suhteellisen lyhyen elämäni aikana. Olen nähnyt paljon erilaista, olen onnistunut saamaan jokaisesta kokemuksesta jotain itselleni, joka tekee minusta paremman ihmisen. Puhuttinpa nyt normaalista- tai hevoselämästä. Olen siunattu, kun minulla on ollut sellaiset vanhemmat kuin oma äiti ja isä. Ilman heitä en olisi koskaan ollut tässä. Moni sanoo, että meidän koko perse on syntynyt kultalusikka suussa, mutta harva tietää miten kovaa työtä vanhempani ja me lapset olemme saaneet tehdä, että meillä on sellaiset lähtökohdat kuin meillä on.

Olen onnellinen siitä, että minulla elämässä ollut tälläisiä mahdollisuuksia. Minulla on mahdollisuus kehittyä ratsastajana, ihmisenä, työntekijänä kun näen ja koen paljon. Toisaalta olen onnellinen myös siitä, ettei tielleni ole koskaan sattunut sellaista vastoinkäymistä mistä en olisi päässyt yli. Olen onnellinen siitä, että olen oma itseni, olen ylpeä itsestäni ja työstäni mitä teen. Olen oppinut siihen, että aina tehdään parhaansa, omat virheet pitää pystyä myöntämään ja toisia pitää kuunnella. Silti kenellekään ei tule koskaan nöyristellä liikaa.

Olen treenaillut nyt aika paljon itsenäisesti. Lauantaina tuuppailin hyvän mielentreenit tamman kanssa ja voi vitsit se oli hieno! Jestka sai myös perjantain palkkapäivän kunniaksi etujalkoihin pinkit putsit, vaikka eihän se liitokavio niitä tarvii edes, mutta on ne vaan niin söpöt. Sunnuntaina en pystynyt kuin kävelemään maneesia ympäri ilman satulaa löysin ohjin, maanantaina oli vapaa. Tänään tuuppasin puolitoista tuntia maneesissa ja se hevonen oli taas niin sairaan hyvä! Täysin pikkurillillä ratsastettava edestä, antoi nostaa itseään, oikeasti venytti ja pidensi askeltaan kun pyysi eteenpäin. Joko olen oppinut vihdoin ratsastamaan sillä, tai sitten se juoksee niitä putsejaan karkuun. Who knows! Huomenna ajattelin vähän hyppiä, torstaina voisi sitten ottaa taas sileällä ja sen jälkeen mamma saa jäädä ansaitulle neljän päivän vapaalle. Sen jälkeen alkaa tiukka treenaus ennen Joensuun reissua, jota ennen on vielä mahdolliset kisat Joensuun Ratsastusopistolla ja Madis Mornan kolme päiväinen valmennusrupeama. Huhhuh! Jouluna sitten otetaan palauttavat pari päivää, pari päivää pelkkää maastorallatusta ja sitten päästään Marin tiukan ja kurinalaisen valvovan silmän alle. En malta odottaa!