Milloin itselle on liian ankara?

Moikka! Tulin pikaisesti päivittelemään blogia, sillä kohta pitäisi olla jo nukkumassa. 

Sunnuntaina leikittiin Jestkan kanssa tru kouluratsukkoa sillä iskin estepenkin sijasta koulupenkin selkään, kiristin kuvitteellisen nutturan super tiukalle, iskin gramaanit tammalle ja kaivelin kouluraipan esiin. 

Sain kyllä sellaiset kyydit, että huhuuh! Edellisen kerran olen tuupannut koulupenkillä lokakuussa ja silloinkin ihan rennolla meiningillä. Ennenhän ratsastin lähes aina koulupenkillä, mutta nyt kyllä huomasi, ettei koulusatulaan ole tullut koskettua vähään aikaan. Jestka oli ihan todella hyvä, laukassa vähän liian villi, mutta muuten oli taas todella kiva ratsastaa tammaa. Gramaanitkin olivat lähes koko ajan löysällä. Siksi otin gramaanit mukaan, koska meidän siirtymiset eivät ole mitkään maailman tyylipuhtaimmat. Itsellä on paha tapa heittää ohjat siirtymisessä löysälle, joten gramaanien avulla sain tätä hieman korjattua. 

Anteeksi kuvien laadusta, laadun takaa iPhone ja videolta kaappaus

Maanantaina mulla oli aivan hirvee päivä töissä. Tai ei nyt hirveän hirveä, mutta olin jotenkin niin väsynyt, ettei mikään onnistunut. Juoksutin kaksi hevosta, joiden jälkeen ratsastin vielä Jestkan. En kuitenkaan jaksanut ratsastaa kunnolla, vaan juostiin pitkin maneesia ilman päämäärää. Eilen Jestkalla oli vapaa ja kaikki tämä mun laiskuus heijastui sitten tänään tunnilla.

Jestka oli alusta asti ihan tosi huono, jotenkin tahmea ja en edes oikein tiedä millainen, mutta siis huono! :D Tultiin puomeilla rataa ei kyllä ole oikein jälkipolville mitään tästä kerrottavaa. Itse säädin ihan mitä sattuu, viimeinen linja oli hyvä, eipä siinä sitten muuta. En saanut Jestkaa edes loppuverkassa hyväksi. 

Kiehuin raivosta tunnin lopussa ja sitten taas puhuttiin tästä asiasta ja syykin selvisi yllättävän nopeasti. Eilinen vapaa ja toissapäiväinen apinointi. Onneksi on vielä huominen aikaa pelastaa koko tilanne, sillä viikonloppuna on Madiksen valmennukset Tahkolla ja siellä en halua apinoida. 

Huhhuh, en kyllä muista milloin olisin ollut näin ankara itselleni. Vaadin itseltäni ja Jestkalta koko ajan yhä enemmän ja enemmän. Parempaa ja yhä vain parempaa. Nälkä kasvaa syödessä ja nyt on kyllä niin kova nälkä, että. Tulee ihan hyvään saumaan Joululoma, saadaan hölläillä ja ottaa vähän takaisin -molemmat.

Ihanaa, kun täällä on satanut lunta!! Toivottavasti Joensuussakin on lunta Jouluna!

Huomenna olisi tarkoitus ottaa vähän hyppyjä ennen viikonloppua, ettei ihan kylmiltään lähdetä valmennukseen. Odotan kyllä viikonloppua niiin paljon! Valmennukset, firman pikkujoulut ja maanantaina pääsee Joensuuhun. Nyt rupean syömään vähän iltapalaa ja sitten painun nukkumaan. 

SäAlatStalkkaamaan -Alisa