Vuoden ensimmäinen putoaminen

Moikka! Eilen olin tekemässä iltatallia Vehmerissä ja päätettiin ratsastaa Paulan kanssa. Tuuppasin Jestkalla maanantaina koulupenkin kanssa ja oli kyllä ihan todella hyvää menoa! Mulla on nivusessa imusolmukkeet turvonneet, joten kovin pitkää laukkatyöskentelyä en pystynyt tekemään, koska kipu yltyi niin voimakkaaksi laukatessa. Maanantaina tehtiin paljon pääty-ympyröitä ja käytettiin pitkää maneesia hyödykseni. Tulin pitkillä sivuilla avoa ja väistöä suoralla uralla. Tein sivun alkuun pienen voltin, josta jatkoin avolle, vasempaan avo oli paljon vaikeampi, mutta tasaisella pohkeella ja alkuun raipan avulla tahtikaan ei lopulta enään hyytynyt ja tuli ihan kivoja pätkiä. Väistöt olivat taas oikeaan suuntaan vaikeampaa, tein niin, että asetin seinää päin ja pyysin takapäätä pois uralta. Jouduin käyttämään raippaa ulkotakajalalle muutaman kerran, koska perä ei meinannut irrota, vaan Jestka tarjosi laukkaa. Mutta taas, lopulta tuli muutamat todella hyvät pätkät.

Mutta niin, sitten itse eiliseen, eli keskiviikkoon. Olin tallilla aivan mega-aikaisin, Vehmersalmentie on sula, joten ajoaika oli lyhyempi kuin muistelin, mutta eipä se haittaa. Siellä kun aina kesksii tekemistä. :D Neljän aikoihin rupesin nykimään hevosia sisälle, Laitoin Sedän (Argent) Paulalle  valmiiksi, kun hänellä alkoi viideltä kouluvalmennus. Lopulta autoin vielä ratsastustuntilaisia laittamaan hevoset valmiiksi.

Tuntien jälkeen lähdettiin maneesiin. Mä menin siis Jestkalla ja Paulalla oli Dallas alla. Oltiin sovittu, että jos maahankaivetut tehtävät onnistuvat hyvin, korotetaan esteitä hieman, joten pakko oli ruveta ratsastamaan eikä vaan perseillä menemään satulassa. Maahan kaivettujen hyppääminen ei vaan jotenkin yhtään kiinnosta.

Aloitettiin ihan vain ristikosta, johon piti tulla hyvällä rytmillä, kun ristikko sujui tultiin kolmen laukan linjaa. Sain ratsastaa Jestkaa aika reilusti eteen ja ottaa jo ekalle ison hypyn, että tamma venyi kolmella yli. Koska selvisin kaikesta, nostettiin esteet reiluun 80cm. Tultiin ensin kerran linja, johon piti tulla viisi laukkaa, mutta ensimmäisellä kerralla jäin jo ensimmäisellä esteellä katsomaan toisena olevaa okseria jonka alla oli muuri, niin eikös väliin sotkettu todella rumat kuusi askelta. Kuitenkin itse terävöidyin toisella yrittämällä ja lopulta tultiin viidellä laukalla väli ja vieläpä ihan sujuvasti.

Paint-taidot kunniaan!

Lopuksi tultiin rata. Eli aloitettiin lävistäjällä olevasta pystystä, johon piti  tulla uraa pitkin, mä oikasin kaarteen, eli käännyin uralta pois liian aikaisin, joten jouduin tuuppaamaan aika rajusti eteen ennen estettä, koska hyppäsin suoraan kohti kutosestettä, kun todellisuudessa olisi pitänyt hypätä kohti seinää. Jestka oli ihan liekeissä ja päädyssä sai ottaa kunnolla pidätteitä, että sain sen takaisin ennen linjaa. Linja oli paljon parempi kuin "harjoituskerralla", nätti viisi laukkaa, linjan jälkeen meinasin taas lähteä oikaisemaan päädyssä, mutta onneksi sain kasattua ajatukset ja pidettyä linjan suorana sisäpohkeella. Sarja oli 7m välillä, joten B-osa jäi kauas. Mutta yhdellä askeleella tultiin, muistatteko kun kesällä tuskailin juurikin tämän 7m välin kanssa, kun ei päästy mitenkään päin sitä yhdellä askeleella? Noh, tätä ongelmaa ei ole enään ollut, vaan 7m välit ovat meille nykyään paljon helpompia, kunhan minä muistan ratsastaa ilman käsijarrua A-osalle. Sarjalta jatkettiin taas päädyn kautta viimeiselle linjalle, johon sain kuin sainkin ratsastettua kolme askelta, vaikkakin ensimmäisen esteen jälkeen tuntui, etten mitenkään saa laukkaa venymään kolmeen, mutta kaipa tuota jotain kehitystä on tapahtunut, koska nykyisin tapahtuukin jaloissa jotain, kun huomaan ongelman.

Paula sitten huuti viimeisen esteen jälkeen, että jatka vielä ensimmäiselle ja mulla sekos elämä jotenkin ihan kokonaan, tulin kaarteen killuen jalustimilla, enkä oikein tiedä mitä siinä tapahtui, mutta Jestka vaan hävisi alta ja löysin itseni makaamasta maneesin pohjalla, Jestkan seisoessa vieressä. Ei onneksi sattunut mitään, Jestka jäi seisomaan viereen ihan calmisti. Ohjat vain katkesivat, mutta onneksi Niina korjaa nahkaa, niin saan ohjani takaisin. Noi on vaan niin hyvät kädessä, etten hevillä niistä luovu! Kiipesin siis housut täynnä hiekkaa takaisin satulaan ja tulin esteen uudestaan, taas oikaisin kaarteen, joten askel ei sopinut, ihan ymmärrettävästi, mutta heti perään uudestaan tullessani maltoin ratsastaa pidempään uraa pitkin jolloin sain hypättyä suoraan kohti seinää ja askelkin sattui hyvin paikoilleen.

Lopuksi ravattiin hevoset pois ja jäätiin vielä apinoimaan maneesiin. Naurettiin, että normalisti ihmiset yhdeksän aikaan yrittäisivät lähteä mahdollisimman nopeasti pois tallilta, mutta me ratsastettiin vielä takaperin, tehtiin maailmanympärysmatkoja ja vaikka mitä siellä selässä. :D

Paljon on tehtävää ennen kisakautta, kuitenkin tuo 80cm menee nyt vaikka takaperin läpi, joten sen mukaan ei ole paineita. Madis tulee Vehmeriin kuun puolessa välissä, joten pitäisi nyt vähän tormistautua tämän ratsastamisen kanssa, harmi vain, ettei vuorokaudessa ole tarpeeksi tunteja... Noh, tämmöistä tää on välillä! Nyt rupean vaihtamaan vaatteita ja lähden sitten ratsastamaan yhden myyntihevosen ja tekemään iltatallin Vuorelaan!

Mun hiukset on jo niin pitkät päältä, että saan pidennykset kiinni!! <3

VaanMäSaan -Alisa