Life is good <3

Moikka! 

Pikainen päivitys puhelimen välityksellä, kerrankin mulla olis aikaa (25min), mutten jaksa kaivaa konetta esille. 

Juhannus oli ja meni, alkusuunnitelmana oli paaaljon heppailua ja vielä enemmän kuoharia. Mutta niinkuin aina, suunnitelmat muuttui niin, että tallilla kävin kolmesti, kertaakaan en ratsastanut, kuohari vaihtui limppariin ja liian vähäiseen uneen. Loppupeleissä kävin perjantaina Tahkon Juhannusfestareilla, oli kyllä hauskaa käydä fiilistelemässä festaritunnelmia, vaikkakin kokoluokaltaan nää oli tuhat kertaa pienemmän kuin Ilosaarirock, jossa olen tottunut rymyämään. 

Lauantai meni saunoessa ja vieraita kestitseässä. Sunnuntaina herättiin melko aikaisin, käytiin Tahkolta hakemassa toinen auto takaisin ja parkeerattiin ruhomme alaterassille ja ruvettiin ottamaan aurinkoa. Oli kyllä ihana vaan maata ulkona puolialasti ja antaa auringon lämmittää. Lopulta käytiin vielä yli tunnin mittaisella soutureissulla, tai siis mä istuin ja fiilistelin kesää ja toinen souti. Aurinko todellakin teki tehtävänsä ja sain vihdoin ja viimein väriä pintaan! Ihanaa, kun ei tarvii enää läträtä kymmenen eri purkin kanssa kun meikkaa, vaan töihinkin lähtiessä riittää ripsiväri ja kulmakynä. Toiselle meistä ei tää 6 tuntia auringossa ihan niin hyvin sopinut kuin mulle, koska viime yönä mun vieressä nukkui hyvin paljon rapua muistuttava henkilö. Onneks ite muistan vielä viime kevään tosi pahasti palamisen, niin heruu sympatiaa miulta. 

Jotenkin olo on taas pitkästä aikaa sellainen, että kaikki on hyvin ja tää elämä on ihan hauskaa. Olen parisuhteessa, ei, en ole palannut Jn kanssa yhteen, vaan olen löytänyt uuden, tai uuden ja uuden, ollaanhan tässä tunnettu yli kolme vuotta ja yli puolet siitä ajasta meillä on ollut jonkin näköistä kissanvispilää meneillään. Sitä en tiedä miten paljon meidän yhteisestä arjesta kirjoitan tänne, aika näyttää sen. En tiedä, jotenkin tuntuu jännältä, että näin on tapahtunut, ollaan nimittäin otettu niin pahasti yhteen ja monet kerrat olen vannonut itelleni, ettei enää ikinä, mutta kaipa tässä on sitten kyse jostain elämää suuremmasta. Mutta joo, nyt pitää lähteä töihin ja jospa sitä joskus saisi itsensä raahattua sinne hevosen selkään asti! 

KoitanOllaViilee -Alisa