Takaisin satulaan
Moikka!
Mulla on nyt sellainen tilanne, että saan nauttia omasta ylhäisestä yksinäisyydestä tämän illan, koska mut kylmästi hylättiin keskelle erämaata. Hah! Ei kyllä haittaa, ihanaa olla välillä yksin ja kaivaa vaikka nenää keskellä mökkiä jos siltä tuntuu.
Tämä viikko on kyllä mennyt niin reisille vähän kaiken osalta, viikonloppuna satutin selkääni ja maanantaina töissä repäsin selällä kaljakorit kassalla, niin sehän oli sitten niinkuin siinä. Jouduin lähtemään kesken päivän töistä pois lääkäriin ja sieltä tuli passitus kotiin koko viikoksi, vaikkakin kovasti yritin vastaan pistää, etten nyt viikon saikkua ota sitten millään. Toisaaltaan oli kyllä hyvä, koska selkä oli niin kipeä, että itku meinasi päästä kun ajoin töistä pois, vaikkakin sain ihan kiitettävän kokoisen kipulääkepiikin suoraan lihakseen. Tiistaina painelin sitten kipulääkkeiden voimin Joensuuhun lepäämään pariksi päiväksi.
Torstaina ajelin puutuneiden jalkojen kanssa takaisin Savoon ja kävin matkalla moikkaamassa poneja Heinämäessä, minne koko kööri muutti taas kesää pitämään viikko sitten. Meinasi itku päästä, kun Jestkan näin ekaa kertaa kuukauteen. On se vaan niin rakas. Torstaina en tehnyt mitään, kunhan pällistelin, selkä oli vielä niin kipeä, ettei liikkumisestakaan meinannut tulla mitään.
Tänään kuitenkin selkä oli aamusta asti niin hyvä, että uskaltauduin tallille jo tekemään vähän muutakin kuin pällistelemään hevosia. Mitään ihmeellistä en tehnyt, laittelin vähän paikkoja kuntoon ja näin, mutta kiipesin mä mamman selkään, kyllä, ekaa kertaa kuukauteen ja voi elämä se hevonen oli jumissa!
Okei, tästähän ei voi syyttää kuin itseäni, en vain ole kerennyt tallille ja nyt kun ponit muuttivat kesäksi taas Heinämäkeen, mun tallimatka on alle 15 kilometriä!! Oli kyllä niin ihanaa istua selkään ja lähteä vaan rennosti humppaamaan ympäri ULKOkenttää (kelatkaa, kesäkuu ja tänään ratsastin ensimmäisen kerran ulkokentällä sitten viime syyskuun...). Jestka oli siis notkea kuin ratakisko, joten lähdin vain pyytämään eteenpäin isoilla ympyröillä ja loivilla kaarilla. Aika nopeasti sain Jestkan kohtuullisen hyväksi vasenpaan kierrokseen, mutta oikea ei onnistunut sitten mitenkään päin. Meinasi jo ruveta vähän turhauttamaan, mutta laukkatyöskentelyn jälkeen, tamma rupesi hetkittäin antamaan myös periksi oikealle. Oli ihan kaottisen tuntuista ratsastaa hevosella joka suuntaa vaihtaessa hävisi kyljistä kokonaan ja pää hävisi joko ihan ryntäisiin tai sitten toinen vaihtoehto oli tuijottaa yläkautta silmiin...
Loppuunsa olen ihan tyytyväinen tän päiväseen, mamma on puksuttanut hackamoreilla alkeistunteja, eli käyntiä ja ravia. Joten en nyt voinut olettaakaan, että alla olisi se sama eläin mikä oli esim. viime jouluna kun ratsastin sillä 5 kertaa viikossa ja aina kunnolla. Mutta tästä se, kovaa reeniä ja pitkiä iltoja!
Oon kyllä niin onnellinen tällä hetkellä! Mulla on ollut ihan tajuton stressi töiden takia ja kaiken, sitten kun ei ole päässyt tallille, niin tuntuu, että asiat vain kasaantuu ja kasaantuu päälle. Tänään olin melkein yhdeksän tuntia tallilla ja tuntuu, että ihan sama mitä tapahtuu, mä vaan hymyilen. Uskomatonta, miten jokin asia saa unohtamaan kaiken sen paineen ja turhautumisen mitä elämä tuo tullessaan, noh siksihän tätä jaksaa tehdä!
Huomenna mulla on töitä, tai oikeastaan seuraavat viisi päivää mulla on töitä, sitten tulee taas kolmen päivän vapaat. Haha! "Onpas mulla nyt rankkaa" Noei, kyllä se on vaan niin, että pitkä työmatka, koira ja suhteellisen hektinen työ vaatii veronsa. Samaan aikaan pitäisi yrittää pihaa laitella ja terassia rakentaa. Nooh, tästä se taas lähtee. Aamulla käyn tekemässä aamutallin Heinämäessä, tai siis nakkaan eväät hevosille eteen ja heitän kaksi sisällä olevaa hevosta ulos. En tiedä miten kestän, kun on niin rankkaa. Nyt nukkumaan, paljonpa ehdin nauttia tästä ylhäisestä yksinäisyydestä, mutta taidan mennä katsomaan telkkaria makkariin kunnes uni tulee ja sittenhän tuota saa jo herätä, kun lupauduin hakemaan porukan yöstä pois. Huomenna Sisu myös palautuu vahvuuteen takaisin, nielin ylpeyteni maanantaina ja annoin sen Jlle hoitoon, en olisi pystynyt lenkittämään sitä tällä selällä ja pääsipä "avioerolapsi" "isin" hoiviin.
MäVannon -Alisa
Mulla on nyt sellainen tilanne, että saan nauttia omasta ylhäisestä yksinäisyydestä tämän illan, koska mut kylmästi hylättiin keskelle erämaata. Hah! Ei kyllä haittaa, ihanaa olla välillä yksin ja kaivaa vaikka nenää keskellä mökkiä jos siltä tuntuu.
 |
| Sisäinen emännys on taas nostanut päätään ja oon tehnyt uuden aluevaltauksen kukkien saralla! |
Tämä viikko on kyllä mennyt niin reisille vähän kaiken osalta, viikonloppuna satutin selkääni ja maanantaina töissä repäsin selällä kaljakorit kassalla, niin sehän oli sitten niinkuin siinä. Jouduin lähtemään kesken päivän töistä pois lääkäriin ja sieltä tuli passitus kotiin koko viikoksi, vaikkakin kovasti yritin vastaan pistää, etten nyt viikon saikkua ota sitten millään. Toisaaltaan oli kyllä hyvä, koska selkä oli niin kipeä, että itku meinasi päästä kun ajoin töistä pois, vaikkakin sain ihan kiitettävän kokoisen kipulääkepiikin suoraan lihakseen. Tiistaina painelin sitten kipulääkkeiden voimin Joensuuhun lepäämään pariksi päiväksi.
Torstaina ajelin puutuneiden jalkojen kanssa takaisin Savoon ja kävin matkalla moikkaamassa poneja Heinämäessä, minne koko kööri muutti taas kesää pitämään viikko sitten. Meinasi itku päästä, kun Jestkan näin ekaa kertaa kuukauteen. On se vaan niin rakas. Torstaina en tehnyt mitään, kunhan pällistelin, selkä oli vielä niin kipeä, ettei liikkumisestakaan meinannut tulla mitään.
Tänään kuitenkin selkä oli aamusta asti niin hyvä, että uskaltauduin tallille jo tekemään vähän muutakin kuin pällistelemään hevosia. Mitään ihmeellistä en tehnyt, laittelin vähän paikkoja kuntoon ja näin, mutta kiipesin mä mamman selkään, kyllä, ekaa kertaa kuukauteen ja voi elämä se hevonen oli jumissa!
Okei, tästähän ei voi syyttää kuin itseäni, en vain ole kerennyt tallille ja nyt kun ponit muuttivat kesäksi taas Heinämäkeen, mun tallimatka on alle 15 kilometriä!! Oli kyllä niin ihanaa istua selkään ja lähteä vaan rennosti humppaamaan ympäri ULKOkenttää (kelatkaa, kesäkuu ja tänään ratsastin ensimmäisen kerran ulkokentällä sitten viime syyskuun...). Jestka oli siis notkea kuin ratakisko, joten lähdin vain pyytämään eteenpäin isoilla ympyröillä ja loivilla kaarilla. Aika nopeasti sain Jestkan kohtuullisen hyväksi vasenpaan kierrokseen, mutta oikea ei onnistunut sitten mitenkään päin. Meinasi jo ruveta vähän turhauttamaan, mutta laukkatyöskentelyn jälkeen, tamma rupesi hetkittäin antamaan myös periksi oikealle. Oli ihan kaottisen tuntuista ratsastaa hevosella joka suuntaa vaihtaessa hävisi kyljistä kokonaan ja pää hävisi joko ihan ryntäisiin tai sitten toinen vaihtoehto oli tuijottaa yläkautta silmiin...
Loppuunsa olen ihan tyytyväinen tän päiväseen, mamma on puksuttanut hackamoreilla alkeistunteja, eli käyntiä ja ravia. Joten en nyt voinut olettaakaan, että alla olisi se sama eläin mikä oli esim. viime jouluna kun ratsastin sillä 5 kertaa viikossa ja aina kunnolla. Mutta tästä se, kovaa reeniä ja pitkiä iltoja!
Oon kyllä niin onnellinen tällä hetkellä! Mulla on ollut ihan tajuton stressi töiden takia ja kaiken, sitten kun ei ole päässyt tallille, niin tuntuu, että asiat vain kasaantuu ja kasaantuu päälle. Tänään olin melkein yhdeksän tuntia tallilla ja tuntuu, että ihan sama mitä tapahtuu, mä vaan hymyilen. Uskomatonta, miten jokin asia saa unohtamaan kaiken sen paineen ja turhautumisen mitä elämä tuo tullessaan, noh siksihän tätä jaksaa tehdä!
Huomenna mulla on töitä, tai oikeastaan seuraavat viisi päivää mulla on töitä, sitten tulee taas kolmen päivän vapaat. Haha! "Onpas mulla nyt rankkaa" Noei, kyllä se on vaan niin, että pitkä työmatka, koira ja suhteellisen hektinen työ vaatii veronsa. Samaan aikaan pitäisi yrittää pihaa laitella ja terassia rakentaa. Nooh, tästä se taas lähtee. Aamulla käyn tekemässä aamutallin Heinämäessä, tai siis nakkaan eväät hevosille eteen ja heitän kaksi sisällä olevaa hevosta ulos. En tiedä miten kestän, kun on niin rankkaa. Nyt nukkumaan, paljonpa ehdin nauttia tästä ylhäisestä yksinäisyydestä, mutta taidan mennä katsomaan telkkaria makkariin kunnes uni tulee ja sittenhän tuota saa jo herätä, kun lupauduin hakemaan porukan yöstä pois. Huomenna Sisu myös palautuu vahvuuteen takaisin, nielin ylpeyteni maanantaina ja annoin sen Jlle hoitoon, en olisi pystynyt lenkittämään sitä tällä selällä ja pääsipä "avioerolapsi" "isin" hoiviin.
 |
| Taisin joskus ulista, että aina joudun kuskiksi, eilen sain nauttia elämästä ja istua illan pelkääjän paikalla ja juoda kaljan :D |
MäVannon -Alisa
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos et löytänyt etsimääsi tietoa blogista, kysy rohkeasti! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, mutta muista hyvät käytöstavat ja nettietiketti.