Elämisen sietämätön keveys
Eilen avasin tietokoneen valehtelematta ensimmäisen kertaan kuukauteen ja vietin puolet päivästä opinnäytetyön parissa. Blogi on monesti käynyt mielessä, mutta ne kiireet ja väsymys on kaatanut sängynpohjalle työpäivän päätteeksi. Vapaapäivätkin ovat sujahtaneet hetkessä, yleisimmin kotona ollessa ja oppariin lähdeaineistoa selatessa. Nyt mulla on kuitenkin rako istuutua taas rauhassa koneen ääreen ja päivitellä tätäkin puolta.
Viime viikko oli ihanan iisi, työpäiviä oli vain NELJÄ(!), lyhyet päivät mahdollistivat muunkin elämän ja viikonloppu oli vapaa. Lisäksi työviikkoa helpotti se, että Helmikuussa, Lappi Areena ja Alpha Omega-tour! Meinasin pissii housuuni töissä, kun liput tulivat myyntiin ja äiti hoiti lippujen ostamisen. Ei hirveästi kiinnostanut työnteko vaan mieluummin olisin tuijottanut puhelinta ja nähnyt kuinka kävi. Kuitenkin äitiin voi aina luottaa ja nytkin hän hoiti homman kotiin. EN NIIN MALTA ODOTTAA!!!
Jonkun ihmeellisen päähänpiston takia menin myös hankkimaan kuntosalijäsenyyden, tai eihän se mikään päähänpisto ollut, liikunta on jäänyt melko minimiin tallihommien loppumisen jälkeen, mutta ruokahalu on säilynyt samana. Ainiin lisäksi lyötiin siskon kanssa vetoa, että kumpi on tiputtanut painoa enemmän jouluun mennessä. Panosta ei vielä olla päätetty, mutta jotain suurtahan se on.... Vielä ainakin tuo salille meno kehtuuttaa, mutta ymmärrän kyllä kaikkia jotka siihen jää koukkuun. Se on nimittäin aivan uskomaton tunne, kun sieltä lähtee pois! Tästä se lähtee, ja jospa tuota oltaisiin jouluun mennessä siinä tavoitepainossa eli 74 kilossa. Hillitön työ, mutta ei niin iso kuin pari vuotta aikaisemmin ja onhan se ennenkin väännetty. Sitten kun sais tuon ukkokullankin vielä mukaan lenkille niin olisi paljon helpompaa ja kivempaa. On ihan tajuttoman tylsää lenkkeillä yksin, vaikkakin kuuntelisi musiikkia, onneksi on tietyt ihmiset joiden kanssa pystyy lenkkeilemään puhelimen välityksellä ja samalla pelastamaan maailman.
Torstaina oli vapaapäivä, jonka vietin kotona ensin siivoten ja illaksi menin tallille. Käytiin mamman kanssa maastossa jo toista kertaa putkeen. Nauroinkin tallilla, että tämäkin kentällä hinkkaaja rupeaa löytämään sisäisen maastoilijan pikkuhiljaa. Tosin, mikäs noissa maisemissa on maastoilla, pehmeää yksityistä hiekkatietä on kilometrikaupalla ja baanattaa voi niin kovaa kuin koskaan haluaa. Joten en valita! Mamma tuli muutenkin nyt pihaan kuukauden laidunlomalta, joten jospa tuota nyt saisi taas treenaamisesta kiinni. Tuntuu vaan, että tehtävää on niin paljon, ettei vuorokaudessa yksinkertaisesti riitä tunnit.
Torstaina J myös ilmoitti, että viikonlopuksi en saa suunnitella mitään (no eihän sitä olisi ollut muuta kuin tallia, tallia ja tallia :D ), sillä hän on varannut meille huoneen Katinkullasta ja sinne lähdetään lauantaina. Tietysti mulla oli ensimmäinen reaktio, että mitä pahaa se nyt on tehnyt, vai minkä auton se nyt on ostanut (J siis harrastaa autojen ostamista, meillä on tälläkin hetkellä kolme autoa, tosin kaksi vain ajossa, mutta silti!), mutta kuulema kyse ei ollut mistään sellaisesta, vaan ihan siitä, että välilllä on kiva irtautua arjesta. Totta, onhan se kiva, ja onhan meidän pohjoisen lomasta jo kuukausi! Lauantaina siis lähdettiin kohti Vuokattia ja Katinkultaa. Hotellihuone oli ihan kiva, ja J oli tilannu meille kuoharin odottamaan kun mentiin huoneeseen. Haha! En meinannut kestää, pieni ele, ihan tajuttoman pieni ele, mutta ei mulle oo koskaan tehty tollasta! Sanoinkin, että nyt hän saa yhden apinoinnin taas anteeksi. ;) Ilta meni rennoissa merkeissä, käytiin kävelemässä ihanassa auringonpaisteessa, syötiin (ja juotiin) hyvin. Meidän piti lähteä myös baariin, mutta eihän sitä vanhat jaksa, vaan nukkumassa oltiin kymmenen aikaan illalla ja aamupalalla heti kahdeksalta aamulla! Vuokatista kotiin tullessa käytiin vielä Jn isän luona kahvilla, viiden maita kävin hakemassa Sisun takaisin kotiin.
Nyt pitäisi vähän kerätä työmotivaatiota, sillä iltavuoro odottaa. Nauroin eilen kaverin kanssa, että on tämäkin työntekoa, kun edellisetkään vapaat eivät ole virallisesti loppunut, niin laskee jo seuraavaan vapaaseen olevia päiviä. Tosin nyt tykkään tosi paljon tulevista työvuoroista, nyt kolme päivää töitä, tuplavapaat, viisi päivää töitä tuplavapaat, viisi päivää töitä ja neljän päivän vapaat! Lisäksi työvuorot ovat sen verran järkevät, että ehdin sinne salille vielä ihmisten aikoihin kyykkäämään!
 |
| Toissa viikonloppu meni mökillä synttäreitä juhliessa ja brunaa ottaessa |
Viime viikko oli ihanan iisi, työpäiviä oli vain NELJÄ(!), lyhyet päivät mahdollistivat muunkin elämän ja viikonloppu oli vapaa. Lisäksi työviikkoa helpotti se, että Helmikuussa, Lappi Areena ja Alpha Omega-tour! Meinasin pissii housuuni töissä, kun liput tulivat myyntiin ja äiti hoiti lippujen ostamisen. Ei hirveästi kiinnostanut työnteko vaan mieluummin olisin tuijottanut puhelinta ja nähnyt kuinka kävi. Kuitenkin äitiin voi aina luottaa ja nytkin hän hoiti homman kotiin. EN NIIN MALTA ODOTTAA!!!
Jonkun ihmeellisen päähänpiston takia menin myös hankkimaan kuntosalijäsenyyden, tai eihän se mikään päähänpisto ollut, liikunta on jäänyt melko minimiin tallihommien loppumisen jälkeen, mutta ruokahalu on säilynyt samana. Ainiin lisäksi lyötiin siskon kanssa vetoa, että kumpi on tiputtanut painoa enemmän jouluun mennessä. Panosta ei vielä olla päätetty, mutta jotain suurtahan se on.... Vielä ainakin tuo salille meno kehtuuttaa, mutta ymmärrän kyllä kaikkia jotka siihen jää koukkuun. Se on nimittäin aivan uskomaton tunne, kun sieltä lähtee pois! Tästä se lähtee, ja jospa tuota oltaisiin jouluun mennessä siinä tavoitepainossa eli 74 kilossa. Hillitön työ, mutta ei niin iso kuin pari vuotta aikaisemmin ja onhan se ennenkin väännetty. Sitten kun sais tuon ukkokullankin vielä mukaan lenkille niin olisi paljon helpompaa ja kivempaa. On ihan tajuttoman tylsää lenkkeillä yksin, vaikkakin kuuntelisi musiikkia, onneksi on tietyt ihmiset joiden kanssa pystyy lenkkeilemään puhelimen välityksellä ja samalla pelastamaan maailman.
 |
Torstaina oli vapaapäivä, jonka vietin kotona ensin siivoten ja illaksi menin tallille. Käytiin mamman kanssa maastossa jo toista kertaa putkeen. Nauroinkin tallilla, että tämäkin kentällä hinkkaaja rupeaa löytämään sisäisen maastoilijan pikkuhiljaa. Tosin, mikäs noissa maisemissa on maastoilla, pehmeää yksityistä hiekkatietä on kilometrikaupalla ja baanattaa voi niin kovaa kuin koskaan haluaa. Joten en valita! Mamma tuli muutenkin nyt pihaan kuukauden laidunlomalta, joten jospa tuota nyt saisi taas treenaamisesta kiinni. Tuntuu vaan, että tehtävää on niin paljon, ettei vuorokaudessa yksinkertaisesti riitä tunnit.
Torstaina J myös ilmoitti, että viikonlopuksi en saa suunnitella mitään (no eihän sitä olisi ollut muuta kuin tallia, tallia ja tallia :D ), sillä hän on varannut meille huoneen Katinkullasta ja sinne lähdetään lauantaina. Tietysti mulla oli ensimmäinen reaktio, että mitä pahaa se nyt on tehnyt, vai minkä auton se nyt on ostanut (J siis harrastaa autojen ostamista, meillä on tälläkin hetkellä kolme autoa, tosin kaksi vain ajossa, mutta silti!), mutta kuulema kyse ei ollut mistään sellaisesta, vaan ihan siitä, että välilllä on kiva irtautua arjesta. Totta, onhan se kiva, ja onhan meidän pohjoisen lomasta jo kuukausi! Lauantaina siis lähdettiin kohti Vuokattia ja Katinkultaa. Hotellihuone oli ihan kiva, ja J oli tilannu meille kuoharin odottamaan kun mentiin huoneeseen. Haha! En meinannut kestää, pieni ele, ihan tajuttoman pieni ele, mutta ei mulle oo koskaan tehty tollasta! Sanoinkin, että nyt hän saa yhden apinoinnin taas anteeksi. ;) Ilta meni rennoissa merkeissä, käytiin kävelemässä ihanassa auringonpaisteessa, syötiin (ja juotiin) hyvin. Meidän piti lähteä myös baariin, mutta eihän sitä vanhat jaksa, vaan nukkumassa oltiin kymmenen aikaan illalla ja aamupalalla heti kahdeksalta aamulla! Vuokatista kotiin tullessa käytiin vielä Jn isän luona kahvilla, viiden maita kävin hakemassa Sisun takaisin kotiin.
Nyt pitäisi vähän kerätä työmotivaatiota, sillä iltavuoro odottaa. Nauroin eilen kaverin kanssa, että on tämäkin työntekoa, kun edellisetkään vapaat eivät ole virallisesti loppunut, niin laskee jo seuraavaan vapaaseen olevia päiviä. Tosin nyt tykkään tosi paljon tulevista työvuoroista, nyt kolme päivää töitä, tuplavapaat, viisi päivää töitä tuplavapaat, viisi päivää töitä ja neljän päivän vapaat! Lisäksi työvuorot ovat sen verran järkevät, että ehdin sinne salille vielä ihmisten aikoihin kyykkäämään!
Loppuun saatte vielä kuvia maailman laidalta (Nordkapp) ja Pohjois-Lapista
TekojaRumia -Alisa
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos et löytänyt etsimääsi tietoa blogista, kysy rohkeasti! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, mutta muista hyvät käytöstavat ja nettietiketti.