Mitä voi tehdä, kun ei sais tehdä mitään?

Moikka! Pientä päivittelyä tännekin puolelle, vaikkei mitään mainitsemisen arvoista olekaan tapahtunut sitten kuun vaihteen.

Kyllä, edelleen ollaan sairaslomalla ja pikkuhiljaa rupeaa pelottamaan kuun vaihde, nimittäin yhtään "pelivaraa" vuorojen suhteen ei ole, töissä on oltava 1.11.. Kohta multa loppuu huumorintaju tämän asian suhteen, koska kivut on edelleen kovat, vaikkakin ovat selkeesti hellittäneet ja saan liikuteltua varpaita muuallekin kuin alaspäin, mutta silti. Olen nukkunut vain pari yötä kunnolla ilman heräämistä, muuten olen joka yö herännyt jäätävään kipuun. Onneksi olen päivät pystynyt olemaan ilman Panacodeja, joten yöllä olen voinut ottaa lääkettä, jotta unesta on saatu taas kiinni.

Muutenkin tuskastuttaa toi nukkuminen. Iltaisin ei enää koske, joten olo on ihan jees, kuitenkin tuosta yöllä heräämisestä on tullu pelko, niin jotenkin ei vaan saa nukahdettua. Sitten kun kaikkein helpoin on nukkua mahallaan, oikea jalka koukussa, jolloin hermot pääsevät parhaiten löystymään ja selän isot lihakset rentoutuvat, joten kipuja ei niin paljoa ole. J taas nukkuu myöskin mahallaan, mutta vasen jalka koukussa, niin ei meinata oikein mahtua meidän sänkyyn kunnolla. Muutenkin unen laatu on huonontunut ihan selkeesti, koska en pysty liikkumaan niin paljoa kuin ennen, joten kroppa ei vaan ole väsynyt. Lisäksi verensokerit hipovat tähtitiedettä 90% ajasta, joten soppa on sitämyöten melko selvä. Sen oon monta kertaa sanonut, että en enää ikinä vähättele yhtään ihmistä, joka valittaa hermosärkyä, koska tää on ihan hirveätä: jos kääntää päätä alaspäin, niin pakarasta lähtee aivan mieletön kipu koko jalkaan, näitä riittää todella paljon, lisäksi vasen puoli selästä rupeaa olemaan aika väsynyt, kun koko ajan pitää sillä pitää itseä pystyssä ja ryhdissä... Todella paljon pitää varoa liikkumista, tai miten lähtee liikkeelle. Lopulta kun liikkeelle pääsee, niin liikkuminen on ihan jees, vaikkakin näytän vaappuvalta ankalta, koska oikea jalka ei vain toimi normaalisti.

Mun elämäni kohokohdat ovat olleet kuluneilla viikoilla tallilla käynti. Kävin vain rapsuttelemassa tammamammaa ja hakemassa turpaterapiaa. Pään leviäminen on vaan päivä päivältä lähempänä, ihan uskomatonta, kun aina valittaa kiireestä ja on töitä ja läpyläpy, niin nyt kun pitää olla kotona ja OLISI SITÄ AIKAA, niin ei tää oo vaan mun juttu. Lisäksi kävin tällä viikolla Nilsiässä (siis todella pieni "suuri" kylä Tahkon kupeessa) kaupassa. Nauroin kaverille, että olin ihan innoissani, kun kylällä oli markkinat ja ihmisiä oli todella paljon! Samalla reissulla kävin tsekkaa Agrimarketin HIHS-tarjoukset ja mukaan tarttui halvat Horzen kokopaikkaiset ratsastushousut ja Sisulle välikausitakki.

Huomenna olisi tarkoitus mennä työkaverin tytön luokse laitattamaan ripset ja sunnuntaina J lähteekin Saksaan hakemaan meille (tai siis sille....) uutta autoa. Meillä on ollut puoli vuotta piha täynnä autoja ja autoja on saanut tyyliin valita, millä on halunnut lähteä ajamaan, nyt on vain yksi... Ja oon ollut tämän päivän jumissa kotona, kun en ole päässyt mihinkään. HOHHOIJAA!

Tästä ei nyt tullut mitään muuta kuin ulinaa, tätähän tämä mun elämä on tällä hetkellä. Kiukuttaa, kiukuttaa ja vielä vähän kiukuttaa. Jospa tämä tästä pikku hiljaa. Nyt pitää lähteä vaappumaan koiran kanssa pihalle, pari päivää sitten tein ennätyksen, kun käytin 800m matkaan 18min. :D Postauksen kuvista kiitos Oonalle, pari viikkoa vanhat kuvat, silloin ku selkä oli vielä kuosissa.

Taitolaji beibe ;)

NytViimeinkiTajuuSä -Alisa