Menee nii hyvin että hävettää

Melkoisen pitkään kestänyt radiohiljaisuus on tätä myöten selätetty! Mulla on muutamakin postaus luonnoksissa, mutta taidan vain deletoida ne ja yrittää saada kaikki mahtumaan edes jotenkin tähän yhteen tarinaan.

Okei, joskus on kiukuttanut mennä töihin...

Tekisi mieli sanoa, että eipä tänne taaskaan ihmeitä, mutta niin... Kun eipä tänne mitään ihmeellistä kuulu. Jotenkin on ollut olevinaan hirveän kiirettä koko ajan, mutta sitten on ollut ihana toisaalta vaan olla kotona rauhassa. Oon niin intopinkeänä tuosta duunista Lapinlahdella, saan tehdä niin paljon muutakin kuin vain olla kassalla, ja ennen kaikkea se, että saa kiitosta hyvin tehdystä työstä. Se kyllä motivoi aivan erilailla kuin hiljaisuus. Tosin katsotaan olenko viikon päästä vielä yhtä innoissani. ;) Tämä ja ensi viikko tulee olemaan, ja ovatkin melkoisella tappomeiningillä ja nytkin pitäisi olla nukkumassa, mutta eipä nukuta. Tällä viiikolla mulla on vain yksi vapaapäivä ja se on perjantaina, mutta menen silloin viihdyttämään itseäni tallille, aivan kuten huomennakin kun pääsen töistä jo kolmelta. Sitten tehdäänkin töitä la-to, ja nyt jo itkettää tuleva viikonloppu. Ensi viikon maanantain vapaan vaihdoin työvuoroon Nilsiässä, huippua kun pääsee kiertämään myös muualle töihin! Onneksi viikon päästä suunnataan Jn kanssa Kolille kolmeksi päivää rentoutumaan ja nauttimaan toisistamme. Viime aikoina meidän aikataulut menevät niin hyvin yhteen, että aamulla J lähtee töihin, kun minä nukun. Minä ehdin tulla yleensä töistä ennen Jtä, teen ruokaa, lähden koiran kanssa pihalle. J tulee sillä välin kotiin, syö, hoitaa työjuttuja koneella ja sittenhän sitä ollaan niin väsyneitä, että joudetaan nukkumaan. Arki menee siis kutakuinkin näin, itse olen myös todella paljon viikonloppuisin töissä, kun Jllä ei ole töitä, joten ei hirveän paljon ehditä näkemään. Kuitenkin tää tilanne on meille molemmille ihan fine, osataan nauttia sitten niistä pienistä hetkistä, mitä vietetään yhdessä. Viime viikonloppunakin oltiin yhdessä hallilla ja J piti mulle lyhyen oppimäärän auton toiminnasta.

Viime viikonloppu pähkinänkuoressa

Selän kunnon suhteen elämä rullaa omalla painollaan (tai siis oman ruhon painolla, padampampam!), toissa viikolla mun ja Jestkan peltorallittelut kipeyttivät selän sen verran tehokkaasti, etten viime viikolla käynyt tallilla ollenkaan, mutta kuten aikaisemmin jo totetin, niin perjantai menee tallilla. Samoin huominen. Joka aamu on vähän oma jännitysmomenttinsa heräämisen suhteen, että koskeeko selkään vai ei. Työtkin selkä on kestänyt hyvin, nyt kun olen ollut puolet päivästä poissa kassalta, siivoamassa myymälää, niin selkä on saanut luonnollista jumppaa samalla. Hirveästi polttelisi lähteä Kolilla käymään rinteessä, mutta J ei laske, joten taidetaan nauttia toistemme seurasta viikonloppu. Onneksi tuo Tahko on ihan vieressä, joten kun se polttava tarve rinteeseen tulee, pääsen sinne.

Viime viikon tiistaina kävin Jennyn luona Kiuruvedellä moikkaamassa häntä ja hänen parin viikon ikäistä poikaansa! Oon aivan rakastunut ja hetken kärsin jo vauvakuumeesta, mutta onneksi todellisuus iski vasten kasvoja ja älysin, että haluan elää itselleni nyt eikä vielä ole vauvan aika.  Välillä sitä vaan unohtaa, että pitäisi muistaa myös elää ja tehdä kaikkea kivaa ja jännää. Tietenkään vauvan saanti ei tarkoita sitä, että elämä loppuu, ei todellakaan, siitä alkaa aivan erilainen ja varmasti ihana elämä, mutta silti. Tyydytään nyt näihin muiden vauvoihin ja niiden hoitamiseen! Muutenkin pitäisi ottaa nyt taas hiukan itseään niskasta kiinni tämän elämän suhteen. Pitäisi liikkua enemmän, tai tehokkaammin. Tosin salikorttia en osta, koska viimeksi kun tarkistin, niin vuorokaudessa on edelleen vain 24 tuntia ja haluan päästä taas tuohon ratsastuksen hirvittävään maailmaan mukaan paremmin. Mutta jos saisi vähän ruokavaliota muutettua ja vähän itseensä lisää potkua. Noh, eikös se ole aina niin, että maanantai on siihen hyvä päivä.

Okei, oon käyny hieman myös juhlimassa! Oli huippua käydä Iisalmessa baarissa hyvällä porukalla!

On ihan uskomatonta miten onnellinen olen nyt! Melkein jopa pelottaa. Jn kanssa menee hyvin, töissä menee hyvin, tulevassa kuussa on niin paljon kaikkea huippua! Ensin on Kolin reissu, sitten kuun puolivälissä pääsee taas Rovaniemelle Annin luo ja katsomaan Chekkosta ja kuun kruunaa Jennyn lapsen ristiäiset! Oon aina vähän miettinyt hiljaa mielessäni, että miten ihmiset jaksavat olla kaupassa töissä koko elämänsä. Totta kun puhutaan olin kesällä ja syksyllä ja talvella niin kyllästynyt töihin, että melkein jopa suututti, kun mut siirrettiin Lapinlahdelle. Kuitenkin nyt kuukauden jälkeen oon niin täpinöissäni tuosta paikasta, ettei järkeä! Oon oppinut kuukaudessa taas niin paljon lisää, että huhhui! Ja ennen kaikkea se, etten ole koko aikaa aivan kuoleman väsynyt ja turhautunut. Matkakulut pienenevät ja työtunnit paukkuvat korkealla. Mitä sitä voi ihminen lisää toivoa? ;)

Yritän saada jonkunlaisen järkevän selostuksen loppuviikon heppailuista, niin tulisi tännekin jotain minkä takia aikoinaan tämän blogin perustin....

KuhaOn -Alisa