Vihdoin heppakuulumisia!

13 tuntia ja 15 minuuttia jäljellä, sen jälkeen starttaa kolmen päivän viikonloppu ja marsu kohti Kolia! Toisaalta ei kyllä ole edes hajottanut, tykkään mun työstä vaan niin mielettömästi! Kuitenkaan tämän tekstin idea ei ollut hehkuttaa mun duunia, vaan tulla kertomaan mun viime viikosta.

Torstaina pääsin jo kolmelta töistä ja alun alkaen mun piti mennä tallille pitämään tunteja ja tekemään iltatalli. Kuitenkin Paula oli tallilla koko päivän, joten en pitänyt tunteja, vaan pääsin osallistumaan tunnille! Ennen tunteja autoin Paulaa vuosikkaan varsan ajossa, tyhjentelin karsinoista pehkupatjoja pois ja vaihdoin uusia pehkuja tilalle. Hevosilta piti myös vaihdella loimia kuiviin, koska suurin osa hevosista on pihalla. Vaikkakin kaikilla on katokset, niin ne mieluummin rymyävät taivaan alla. Tunnilla meitä oli vain kolme, koko päivän oli satanut aivan jäätävän paljon märkää lunta, joten kentällä oli aika paljon lunta. Ei tietenkään niin paljon kuin esimerkiksi pellolla.

Alun alkaen meidän piti tehdä tasapainoharjoituksia, mutta hevoset oli pikkuisen paineissa ja itse en vieläkään uskalla keikkua ilman jalustimia selässä, niin vaihdettiin perustyöskentelyn hiomiseen. Alkuverkattiin hevoset ravissa molempiin suuntiin pääty- ja keskiympyröitä tehden. Jestka oli yllättävän hyvä, oikea on edelleen vaikeampi ja alkuun sai jopa yliasettaa ja -taivuttaa, että Jestka lopetti vain lapa edellä punkemisen ja asettui rehellisesti. Alkuraveissa pää oli jotenkin ihan mielettömän painava ja tuntui, että koko hevosen paino on kuolaimella kannateltavana. Paula neuvoi sitten ratsastamaan pätkiä reippaammin eteen, jolloin hevosen on pakko ruveta itse kantamaan itseään, ettei kaadu omiin jalkoihin. Tämä auttoikin, kun suorat urat selkeästi ratsastin eteen ja ympyröillä mentiin normaalia tahtia.

Mauri!

Laukkaa työstettiin keskiympyröillä ja välillä päädyssä, kun Paula niin vaati. Olin odottanut koko tunnin sitä, että milloin ne Jestkan kenguruloikat alkaa ja sieltähän ne tuli. Kaikki meni niin pitkään hyvin, kun annoin laukata pitkänä kuin nälkävuosi ja en paineistanut yhtään. Mutta siinä samassa, kun rupesin keräämään hevosta kasaan, alkoi keskisormen vilkuttelu ja tammalla kilahti päähän. Ja ei, nyt en tarkoita mitään laukan kokoamista, vaan sitä, että hevosen pää oli luotiviivan lähettyvillä (:D) ja takajalat olivat edes jotenkuten mukana työskentelyssä. Se hevonen on kyllä siitä uskomaton, että se voi pukittaa ihan ihme asennosta! Mulla oli taas gramaanit mukana, ihan sen takia taas että saan jostain otettua kiinni. Muutaman keskustelun jälkeen saatiin päätettyä millä askellajilla jatketaan ja mihin suuntaan. Loppuraveissa Jestka oli aivan mielettömän hieno! Ratsastin reilusti eteen ja alas, ja se hevonen oikeasti polki ja venytti! Oli ihan mieletön tunne, kun käsissä oli vain kuolainten paino ja hevonen toimi ajatuksella! Onneksi edes loppuraveissa onnistuttiin!

Elvi oli yhtä innoissaan leivistä mitä hevoset :D

Kotiin lähtiessäni jäin vielä Mersulla kiinni tallin pihaan. Jouduttiin tekemään melkoisen pitkään töitä, että saatiin auto irti pihasta ja olinkin kotona vasta iltakymmenen jälkeen. Perjantaiaamuna lähdin takaisin tallille, tietenkin päivä alkoi kahvittelulla ja siellä venyy aina niin tuhottoman pitkään! Perjantaina saatiin sisällä olleille hevosille kuivat takit niskaan ja kaikki pihalle. Ihmeitä en ehtinyt tallilla tehdä, syöttelin hevosille leipiä samalla, kun uusia paaleja nosteltiin tarhoihin, söin maailman oudointa perunavelliä, eli siis ne perunat oli siellä paloina, ei soseena niinkuin itse olen tottunut! :D Paula lähti puoliltapäivin viemään yhden ponin uuteen kotiin ja mä laittelin karsinat valmiiks iltaa varten, eli ajoin lisää pehkua niihin mihin piti ja laitoin heinät valmiiksi. Pikkupojille (kaksi ruuna-/oritarhaa, toisessa on aikuiset ja toisessa on kakarat) laitoin päiväheinät tarhaan ja otin Jestkan taas puunaukseen. Sillä viime vuonna näihin samoihin aikoihin hankasi fullneckloimi harjan puolivälistä jouhet irti ja sama juttu taas. Meinaa itku tulla, kun keskeltä harjaa puuttuu kahden kämmenen levyinen kaistale tukkaa. :D Kenttä oli tosi hyvässä kunnossa, vaikkakaan sitä ei oltu aurattu, mutta edellispäivän tunnin ratsastelut oli tampannut sitä niin hyvin, ettei ollut liukas tai mitään. Kentällä aloitin verkkaamaan kahdeksikolla ja taas oikea oli vähän haista kierros. Halusin saman fiiliksen kuin edellispäivän loppuraveissa, joten aloitin ratsastamaan Jestkaa alas ja mahdollisimman rennoksi. Vasempaan tämä onnistui, oikeaan suuntaankin Jestka asettui ja taipui rehellisesti. Kuitenkin suunnanvaihdoksessa se aina lässähti ja tuli todella hitaaksi pohkeelle, aluksi meni puolet ympyröistä homman kasaamiseen ja vain toinen puoli tehtiin töitä.

Xante, Jestka ja Aksu

Jatkoin kahdeksikon jälkeen rupesin tekemään kolmikaaristakiemurauraa ja aina kaarteisiin tein voltit ja siirtymiset tehtiin aina kaarenvaihteessa. Suoraan mentävä pitkäsivu tehtiin väistöä uralle. Alkuun väistöt oli ihan kaikkea muuta kuin oppikirjan mukaiset ja melkein rupesi turhauttamaan koko homma. Vaihdoin sitten lennosta taktiikkaa, että ravasin uran sisäpuolella hetken suoraan, siirryin käyntiin, väistätin pari kolme askelta ja takaisin raviin ja suoraan. Pari toistoa riitti molempiin suuntiin ja homma rupesi sujumaan myös ravissa. Alun alkaen laukkaa oli tarkoitus työstää kahdeksikolla, mutta viereinen pelto ja koskematon hanki houkutteli liikaa...

Pellolla oli ihan mielettömästi lunta! Tai ei nyt mielettömästi, mutta hieman yli etupolvien. Onneksi hanki ei ollut kovettunut edellisen päivän plussakelistä vaan se oli edelleen pehmeä. Ratsastin ensin hiukan ravissa ympyrää, jonka jälkeen ruvettiin vain laukkailemaan. Kerran Jestka ryhtyi hillumaan, mutta äänellä komentamalla uskoi. :D Oli ihan huippua vaan laukkailla hangessa ja Jetskakin vaan paahtoi menemään korvat pystyssä! Loppuravit käytiin taas kentällä, ettei tule liikaa hangessa yht'äkkiä humpattua. Käveltiin lopulta loppukäyntejä varmaan 30min, kun en millään malttanut tulla alas selästä, vaikka aikataulut painoi taas niskaan...

Kultapojat, Ässä ja Dallas

Tallissa mammalta kamat pois, kuivatusloimi niskaan, mellavettä nassuun ja ovi kiinni. Itse sain laukata ratsastussaappaat jalassa hallille, jossa J vaihtoi Mersuun noin kuusituhatta polttimoa, sillä maanantai oli viimeinen päivä katsastaa auto. Yllättäen ei mennyt läpi, vaikkakin siihen autoon on vaihdettu rinkallinen osia. Noh, kuukausi lisää ajuaikaa ja vain sumuvalon ja toisen raidetangonpään vaihto. Nyt minun pitää ruveta pukemaan päälle ja suunnata kohti työmaata!

MuttaOlkoon -Alisa