Kesä 2016
Onpas kesä hurahtanut aivan liian nopeasti ja samalla blogin ylläpitäminen on vain unohtunut. Valehtelematta tänään oli ensimmäinen kerta, kun kaivan omenan pois kaapista sitten toukokuun puolivälin. Vaikkakin kesä oli ihana, niin jotain mielettömän ihanaa on myös tässä syksyssä, viileät illat, pimeys, kynttilät ja se tuoksu! On turha yrittää lähteä selostamaan elämää viimeisen kolmen kuukauden ajalta yhteen nippuun, joten tiivistän kaikki yhteen postaukseen parasta kesässä 2016!
Yamaha, pakko myöntää, vaikkakin olin niin pahasti vastaan Jn Yamahan hankintaa, niin on se ollut myös ihan mielettömän kiva. Varsinkin, kun alkujärkytyksen jälkeen opin nauttimaan kyydistä. J osti siis keväällä moottoripyörän (turhaan kysytte mitään muuta siitä, sellainen musta, joka kulkee ihan kivasti), ja sillä ollaan kyllä heitetty ihan mukavia reissuja. Vaikkakin tarakka ei ole mikään maailman ihanin istua, niin silti reissut ovat olleet mukavia. Ja huolimatta siitä faktasta, että sua ei suojaa mikään muu varmalta kuolemalta, kuin vaatteet ja kypärä, niin on se ollut hauskaa! Pisimmillään ollaan käyty porukoiden mökillä Ilomantsissa ja sieltä takaisin tullessa käytiin ihastelemassa Kolin maisemia.
203, eli Mersu, eli Mercedes Benz. Okei, okei, edelleen ajan Passatilla (se on muuten myynnissä!), mutta en ihan oikeasti meinannut kestää pelihousuissa, kun J raahas Espoosta "uuden" Mersun hallin pihaan ja piiiiiiiitkän odotuksen jälkeen (kuukausi, neljä iltaa hallilla) päästiin ottamaan kyytiä ja onhan se! Ja kaikkein parasta tässä on se, että heti kunhan Passat on myyty, otetaan Mersu mulle ajoon!
Koti, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin en ole käynyt baarissa kuin kerran koko kesänä! Tosin silloin kun kävi, niin oli kyllä mahtava reissu! Mutta vaikkakin kotona on edelleen kaikki vähän kesken, sain vihdoinkin tahtoni läpi ja hommattiin uusi sohva, sohvapöytä ja lipastoja parikin kappaletta. Kukkapenkki paljun edessä on edelleen ikuisuusprojektina, mutta nyt vain odotellaan rikkakasvien kuolemista, niin saan kitkettyä ne irti, ja jospa sinne ensi kesänä saisi laittaa jotain jo kasvamaan! Sain myös raivaussahan tänne lainaan viikko takaperin, joten nyt risteyksen "metsäpalstakin" on säädyllisen näköinen ja siellä mahtuu puut kasvamaan.
Työt, työholisti täällä terve! Niin hullulta kuin se kuulostaakin, on kesä ollut ihana myös töiden osalta. Tietenkin välillä itketti ja hajotti, kuumimpaan sesonkiaikaan rupesin miettimään, miksi olen niin väsynyt, jolloin älysin että olen tehnyt töitä 14 kuukautta putkeen. Tätä postausta kirjottaessa taitaa olla jo 16. kuukausi putkeen töissä. Kesäpihalla oli hirmu mukavaa, asiakkaiden palveluun sai aivan uudenlaisen kosketuksen ja opin ihan mielettömästi kesän aikana uutta. Nyt työkuviot Tokmannilla taitavat olla tältä erää tässä ja jäljellä on enää viikko ja muutama hassu päivä sopimusta. Vähän tai siis todella haikea olo on, koska olen tykästynyt Lapinlahteen ja varsinkin sen työilmapiiriin, mutta sanontahan kuuluu "kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu." joten tästä ei ole suunta kuin ylös päin!
Jestka ja talli, oon heppaillu ja talleillu tänä kesänä enemmän kuin viime vuoden loppu puoliskolla yhteensä! Ihana Paula on ehtinyt koutsaamaan mua yksityisesti ja ryhmässä, joten pikkuisen ollaan saatu korjattua asioita, jotka ovat päässeet repsottamaan tauon aikana. Oon "päässyt" myös tekemään ihan perinteisiä tallihommia ja vaikka aika rankalla kädellä siihen leipiinnyin leipätyönäni sitä tehdessä, niin on se harrastuksena mennyt. Selkäkin kestää ratsastuksen ja hyppäämisen, joten tästä ei ole suunta kuin ylös päin.
Aurinko, vitsit sitä on riittänyt tänä kesänä -ainakin rusketusrajoista päätellen! Vaikka välillä tuntui, ettei muuta teekään kuin sada vettä vaakatasossa, niin mulla on kyllä taas kylän komeimmat rusketusrajat sormuksen ja rannekellon rajoista lähtien! On jotenkin jaksanut ihan erilailla, kun aurinko on mollottanut taivaalla pitkät päivät ja lämpö on hellinyt, vaikkakin sitä jo ehti kiroilemaan kuumuuden, kun töissä ollessa esimerkiksi kuorman purku oli ihan katastrofaalista kuumuuden takia.
Ystävät, oon huomannut kesän mittaan, että ketkä ovat niitä oikeita ystäviä ja keihin ei oikeastaan tarvitse pitää yhteyttä. Iisalmen ystävät piti musta huolen, kun kesän alussa mulla oli ihan mielettömän rankkaa ja he valoivat uskoa paremmasta huomisesta. On ollut muutenkin niin ihanaa, kun pystyy huoletta purkamaan ja änisemään, kun jokin ahdistaa ja tietää, ettei toinen tuomitse. Ja on ihanaa, kun ystävät tekevät tätä samaa mulle, tietää, että on tärkeä ihminen toisen elämässä. Ei se määrä vaan se laatu!
Helsinki, yksi kesälomareissu heitetty Jn kanssa mun siskon ja hänen perheensä luokse Helsinkiin. Aivan uskomatonta, että edes tämä saatiin järjestettyä. Olisin halunnut lähteä Yamahalla, mutta onneksi J piti päänsä ja lähdettiin autolla. Mun ahteri ei olisi kestänyt ja tulomatkalla satoi koko viisi tuntia vettä aivan kaatamalla! Helsingissä käytiin totta kai Lintsillä, enkä ole nähnyt Jtä ikinä niin huonovointisena kuin niiden kahden (!!!!!) laitteen jälkeen. Mähän vaan puhkuin intoa ja meininkiä, mutta J oli niin heikossa hapessa, että luojan kiitos ei ostettu rannekkeita vaan kertalippuja, joten pikainen visiitti ei niin paljoa harmittanut. Säät suosi melkein koko reissun, viimeisenä iltana oli ihan mieletön ukkonen, joten se jäi hieman harmittamaan, mutta onneksi tuonne pääsee aina uudestaan!
J <3, sitä vaan joskus oikein yllättyy miten ihana mies mulla on! Vaikkakin joo, välillä on vähän vaikeata, niin silti edelleen melkein 1,5 vuoden jälkeen sitä joka aamu herätessään on ihan mielettömän onnellinen siitä, että se on elämässä. Tietenkin vastoinkäymiset kuuluu jokaiseen parisuhteeseen, varsinkin tälläiseen, jossa molemmat on aina oikeassa ja kumpikaan ei varmasti voi myöntää olleensa väärässä ja kun ottaa huomioon meidän yhteisen historian, niin ennemmin on ihme, että mahdutaan samalle tontille edelleen. Ollaan väännetty kättä aika rankasti mun tallilleilusta, mutta J on hienosti jaksanut suhtautua ja ymmärtää, kun oon repiny itteeni pitkillä päivillä eteen päin töiden, tallin ja kodin välillä. Ehkä hän on vihdoin ymmärtänyt, että tallilla oleminen on mulle se pään täyteen vetäminen, eli irtautuminen arjesta ja saan olla rauhassa nykyisin tallilla.
"Mennyt" kesä on ollut jotenkin niin erilainen ja ehkä vihdoin se aikuismainen kesä, että tälläisiä lisää! Enää ei ole ollut niitä mielettömiä ryyppyiltoja ja vielä mielettömiä darrapäiviä, vaan on saanut puuhastella kotona ja käydä kaupungilla fiilistelemässä. Ollaan grillattu ja syöty hyvin, ollaan naurettu ja itketty, ollaan juotu tonkka kaupalla viiniä ja nautittu. Mut ennen kaikkea tämä kesä on ollut niin seesteinen ja rauhallinen, että se ehkä tästä kesästä on tehnyt niin erityisen. Ihan ihmetyttää, miten oon jaksanut elämässäni sellaista kissanvispilää ja showta vuodenajasta toiseen, mutta kaipa kaikella on ollut merkityksensä.
TulevanaSuvena -Alisa
 |
| Mulla tais Rihan pikkusen lähtee taas toi PartyLite käsistä... |
Yamaha, pakko myöntää, vaikkakin olin niin pahasti vastaan Jn Yamahan hankintaa, niin on se ollut myös ihan mielettömän kiva. Varsinkin, kun alkujärkytyksen jälkeen opin nauttimaan kyydistä. J osti siis keväällä moottoripyörän (turhaan kysytte mitään muuta siitä, sellainen musta, joka kulkee ihan kivasti), ja sillä ollaan kyllä heitetty ihan mukavia reissuja. Vaikkakin tarakka ei ole mikään maailman ihanin istua, niin silti reissut ovat olleet mukavia. Ja huolimatta siitä faktasta, että sua ei suojaa mikään muu varmalta kuolemalta, kuin vaatteet ja kypärä, niin on se ollut hauskaa! Pisimmillään ollaan käyty porukoiden mökillä Ilomantsissa ja sieltä takaisin tullessa käytiin ihastelemassa Kolin maisemia.
203, eli Mersu, eli Mercedes Benz. Okei, okei, edelleen ajan Passatilla (se on muuten myynnissä!), mutta en ihan oikeasti meinannut kestää pelihousuissa, kun J raahas Espoosta "uuden" Mersun hallin pihaan ja piiiiiiiitkän odotuksen jälkeen (kuukausi, neljä iltaa hallilla) päästiin ottamaan kyytiä ja onhan se! Ja kaikkein parasta tässä on se, että heti kunhan Passat on myyty, otetaan Mersu mulle ajoon!
Koti, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin en ole käynyt baarissa kuin kerran koko kesänä! Tosin silloin kun kävi, niin oli kyllä mahtava reissu! Mutta vaikkakin kotona on edelleen kaikki vähän kesken, sain vihdoinkin tahtoni läpi ja hommattiin uusi sohva, sohvapöytä ja lipastoja parikin kappaletta. Kukkapenkki paljun edessä on edelleen ikuisuusprojektina, mutta nyt vain odotellaan rikkakasvien kuolemista, niin saan kitkettyä ne irti, ja jospa sinne ensi kesänä saisi laittaa jotain jo kasvamaan! Sain myös raivaussahan tänne lainaan viikko takaperin, joten nyt risteyksen "metsäpalstakin" on säädyllisen näköinen ja siellä mahtuu puut kasvamaan.
Työt, työholisti täällä terve! Niin hullulta kuin se kuulostaakin, on kesä ollut ihana myös töiden osalta. Tietenkin välillä itketti ja hajotti, kuumimpaan sesonkiaikaan rupesin miettimään, miksi olen niin väsynyt, jolloin älysin että olen tehnyt töitä 14 kuukautta putkeen. Tätä postausta kirjottaessa taitaa olla jo 16. kuukausi putkeen töissä. Kesäpihalla oli hirmu mukavaa, asiakkaiden palveluun sai aivan uudenlaisen kosketuksen ja opin ihan mielettömästi kesän aikana uutta. Nyt työkuviot Tokmannilla taitavat olla tältä erää tässä ja jäljellä on enää viikko ja muutama hassu päivä sopimusta. Vähän tai siis todella haikea olo on, koska olen tykästynyt Lapinlahteen ja varsinkin sen työilmapiiriin, mutta sanontahan kuuluu "kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu." joten tästä ei ole suunta kuin ylös päin!
Jestka ja talli, oon heppaillu ja talleillu tänä kesänä enemmän kuin viime vuoden loppu puoliskolla yhteensä! Ihana Paula on ehtinyt koutsaamaan mua yksityisesti ja ryhmässä, joten pikkuisen ollaan saatu korjattua asioita, jotka ovat päässeet repsottamaan tauon aikana. Oon "päässyt" myös tekemään ihan perinteisiä tallihommia ja vaikka aika rankalla kädellä siihen leipiinnyin leipätyönäni sitä tehdessä, niin on se harrastuksena mennyt. Selkäkin kestää ratsastuksen ja hyppäämisen, joten tästä ei ole suunta kuin ylös päin.
Aurinko, vitsit sitä on riittänyt tänä kesänä -ainakin rusketusrajoista päätellen! Vaikka välillä tuntui, ettei muuta teekään kuin sada vettä vaakatasossa, niin mulla on kyllä taas kylän komeimmat rusketusrajat sormuksen ja rannekellon rajoista lähtien! On jotenkin jaksanut ihan erilailla, kun aurinko on mollottanut taivaalla pitkät päivät ja lämpö on hellinyt, vaikkakin sitä jo ehti kiroilemaan kuumuuden, kun töissä ollessa esimerkiksi kuorman purku oli ihan katastrofaalista kuumuuden takia.
Ystävät, oon huomannut kesän mittaan, että ketkä ovat niitä oikeita ystäviä ja keihin ei oikeastaan tarvitse pitää yhteyttä. Iisalmen ystävät piti musta huolen, kun kesän alussa mulla oli ihan mielettömän rankkaa ja he valoivat uskoa paremmasta huomisesta. On ollut muutenkin niin ihanaa, kun pystyy huoletta purkamaan ja änisemään, kun jokin ahdistaa ja tietää, ettei toinen tuomitse. Ja on ihanaa, kun ystävät tekevät tätä samaa mulle, tietää, että on tärkeä ihminen toisen elämässä. Ei se määrä vaan se laatu!
Helsinki, yksi kesälomareissu heitetty Jn kanssa mun siskon ja hänen perheensä luokse Helsinkiin. Aivan uskomatonta, että edes tämä saatiin järjestettyä. Olisin halunnut lähteä Yamahalla, mutta onneksi J piti päänsä ja lähdettiin autolla. Mun ahteri ei olisi kestänyt ja tulomatkalla satoi koko viisi tuntia vettä aivan kaatamalla! Helsingissä käytiin totta kai Lintsillä, enkä ole nähnyt Jtä ikinä niin huonovointisena kuin niiden kahden (!!!!!) laitteen jälkeen. Mähän vaan puhkuin intoa ja meininkiä, mutta J oli niin heikossa hapessa, että luojan kiitos ei ostettu rannekkeita vaan kertalippuja, joten pikainen visiitti ei niin paljoa harmittanut. Säät suosi melkein koko reissun, viimeisenä iltana oli ihan mieletön ukkonen, joten se jäi hieman harmittamaan, mutta onneksi tuonne pääsee aina uudestaan!
J <3, sitä vaan joskus oikein yllättyy miten ihana mies mulla on! Vaikkakin joo, välillä on vähän vaikeata, niin silti edelleen melkein 1,5 vuoden jälkeen sitä joka aamu herätessään on ihan mielettömän onnellinen siitä, että se on elämässä. Tietenkin vastoinkäymiset kuuluu jokaiseen parisuhteeseen, varsinkin tälläiseen, jossa molemmat on aina oikeassa ja kumpikaan ei varmasti voi myöntää olleensa väärässä ja kun ottaa huomioon meidän yhteisen historian, niin ennemmin on ihme, että mahdutaan samalle tontille edelleen. Ollaan väännetty kättä aika rankasti mun tallilleilusta, mutta J on hienosti jaksanut suhtautua ja ymmärtää, kun oon repiny itteeni pitkillä päivillä eteen päin töiden, tallin ja kodin välillä. Ehkä hän on vihdoin ymmärtänyt, että tallilla oleminen on mulle se pään täyteen vetäminen, eli irtautuminen arjesta ja saan olla rauhassa nykyisin tallilla.
"Mennyt" kesä on ollut jotenkin niin erilainen ja ehkä vihdoin se aikuismainen kesä, että tälläisiä lisää! Enää ei ole ollut niitä mielettömiä ryyppyiltoja ja vielä mielettömiä darrapäiviä, vaan on saanut puuhastella kotona ja käydä kaupungilla fiilistelemässä. Ollaan grillattu ja syöty hyvin, ollaan naurettu ja itketty, ollaan juotu tonkka kaupalla viiniä ja nautittu. Mut ennen kaikkea tämä kesä on ollut niin seesteinen ja rauhallinen, että se ehkä tästä kesästä on tehnyt niin erityisen. Ihan ihmetyttää, miten oon jaksanut elämässäni sellaista kissanvispilää ja showta vuodenajasta toiseen, mutta kaipa kaikella on ollut merkityksensä.
TulevanaSuvena -Alisa
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos et löytänyt etsimääsi tietoa blogista, kysy rohkeasti! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, mutta muista hyvät käytöstavat ja nettietiketti.