Mietteitä männä viikolta

Moikka ja ihanaa viikon alkua! Tänä aamuna heräsin ihan super aikaisin ja ilman herätyskelloa, joten tässä on nyt hetki aikaa päivitellä myös blogia. Eilen illalla olin ihan super väsynyt, lauantaina oli mielettömän rankka työpäivä ja asiaahan ei helpottanut se, että perjantain ja lauantain välisenä yönä nukuin maksimissaan kolme tuntia ja työt alkoivat aamuviideltä. Jllä oli kaveri käymässä saunomassa, joten kun itse yritin nukkua, niin kuulin kaikki puheet saunasta makkariin. Onneksi he sitten suuntasivat autotalliin istumaan (meillä on autotallissa erillinen huone, jossa on vuodesohva ja pöydät ja pelit ja pensselit), josta he suuntasivat baariin. Itsellähän sitten soi kello samaan aikaan, kun J könysi baarista kotiin. Lauantaina äiti tuli myös käymään meidän luona ja onneksi oli äiti heti vastassa töiden jälkeen, olisi muuten tullut jopa itku, kun väsytti niin paljon. Käytiin äidin kanssa SalaCavalassa syömässä wokkia, kannattaa muuten mennä. Ihanan rauhallinen vaikkakin on keskellä toria ja aivan mielettömän hyvät wokit! Keskustasta suunnattiin äkkiä käymään kotona ja lähdettiin illaksi Maaningalle Jn äidin luokse. Olin illalla aivan super väsynyt, enkä jaksanut tehdä muuta kuin käydä suihkussa ja painua nukkumaan. Luojalle kiitos kellojen siirtämisestä, ekstratunti unta tuli aivan tarpeeseen, että jaksoin vielä sunnuntain työvuoron.

Aivan asian vierestä meneviä kuvia! Aussit 2013

Mulla on jotenkin ihan mielettömän hyvä fiilis, viihdyn töissä ihan OK, henkilökohtaisesti ärsyttää koska en vielä osaa kaikkia hommia hirveän hyvin ja edelleen menee aikaa etsiessä tavaroiden paikkoja. Mutta kaipa tämänkin oppii ajan kanssa. Tallihommatkin luistaa, vaikkakin niistäKIN stressasin alkuun, ehkäpä mulla on vain elämässä kaikki liian hyvin, että voin stressata tyhjistä asioista! Viime viikolla olin torstaina tallilla ja en ehtinyt ratsastamaan, mutta jotenkin musta on ihanaa vain puuhastella, raivailla ja putsailla karsinoita ihan rauhassa. Oli myös ihanaa, kun lunta satoi viime viikolla, tosin nyt ne on enää vain muisto.

Jestka Satulantallilla Joulun vietossa 2014

Oon jotenkin todella tyytyväinen mun elämään tällä hetkellä. En ymmärrä miten jaksoin aikaisemmin sitä elämää mitä elin, tai miten jotenkin osasin pitää kulisseja niin hyvin yllä. Esittää kahta ihmistä samaan aikaan, todellisuudessa kumpikaan ei ollut minä. Niin hullulta kuin se kuulostaa, J on ollu mun elämän suurin onni. Vaikkakin menneinä vuosina (okei, vielä joskus nykyisinkin) teki mieli ajaa sen yli autolla ja aina manasin, etten enää ikinä häneen "sorru", niin tässä sitä ollaan. Ja mitään en kyllä vaihtais.

"Rakkaus on sitä, kun toista rakastaa myös niinä hetkinä kun ei pidä toisesta."

Ehkä tähän kaikkeen yltiöpäiseen onneen vaikuttaa myös nyt se, että Jouluun on alle kaksi kuukautta (OMG!). Olen nimittäin jouluihminen henkeen ja vereen, ja ehkä ennen kaikkea se, että sain ihan mielettömän hauskan puhelun viime viikolla, ja perjantaina olen asian tiimoilta paaaaaljon viisaampi. Asiasta en voi vielä huudella julkisesti, pari ihmistä tietää ja on aivan mielettömän vaikeata pitää tämä asia sisällä, kun tekisi mieli huutaa kovaan ääneen! Mutta perjantain jälkeen olen viisaampi ja toivottavasti asiat sujuvat helposti ja vaivattomasti. 

Oon miettiny paljon hiusten leikkuuttamista takaisin lyhyeksi! Hirveästi polttelisi.

Nyt pitää mennä vaihtamaan oikeat housut jalkaan ja suunnattava kohti töitä! 4/8 olisi edessä, viikonloppuvapaa tulee niin tarpeeseen. Matkalla pitää soittaa tallille, että miten onnistuisi jos menisin sinne puuhailemaan ja höykyyttämään Mamman keskiviikkona töiden jälkeen. 

Viettäkää ihana viikko!

KunSutLöysin -Alisa