A fresh start

Uusi vuosi, uudet kujeet. Oon tämän postauksen kanssa todella myöhässä, mutta tammikuu oli sellaista höykyytystä omassa elämässä, ettei blogille ole ehtinyt antaa ajatustakaan. Olen parina päivänä pyöritellyt mietteitä kokonaan uuden blogin perustamista, mutta ainakin vielä mennään tällä vanhalla.

Savossa ollaan saatu nauttia aivan mielettömistä talvipäivistä!

Vuoden vaihde sisälsi siis mulla hyvin paljon uutta ja ihmeellistä. Vaikkakin silloin tuntui, että kaikki kaatuu päälle ja yöt meni valvoessa, niin nyt ratkaisut olivat oikeat ja en voisi olla tyytyväisempi! Muutettiin Jn kanssa joulun alla uuteen kotiin. Pieksänkoski jäi taakse ja pieni 50m2 kämppä pakattiin laatikoihin. Tosin kauas me ei muutettu, 10km päähän Pajulahteen jossa sijaitsee Jn isän omistama omakotitalo, josta joulukuussa muutti vuokralaiset pois ja kuin varkain päästiin me tähän käsiksi. En voisi olla onnellisempi tästä talosta! Neliöitä tässä on 120, joten reilut puolet tuli lisää pinta-alaa. Kolme makuuhuonetta, iso keittiö, kodinhoitohuone, kolme terassia ja omaa rauhaa! Lisäksi olen niiin onnellinen, kun sain vihdoin "oman huoneen", mun tallirytkyille, eli enää tallivaatteet eivät ole haisemassa eteisessä, tai kenkiä ei tarvitse säilyttää terassilla, vaan saan ne lämpimään tekniseen tilaan, jossa ne saavat kuivua ilman, että haju leijailee koko taloon.

Koti

Mutta sitten unettomiin öihin ja stressitason huitelemiseen ilmakehän ulkopuolella... Lähdin pois Siwalta tammikuun alussa, oli aika repäisevä päätös, mutta nyt kun miettii, en ihan oikeasti viihtynyt siellä. Minähän olen sellainen, että teen työtä kuin työtä ihan vain rahan takia, mutta rajansa kaikella. Jäin tyhjän päälle, takaraivossa kolkutteli työkkärin mahdollinen karenssi ja tammikuu... Kaupan alalla kuoleman hiljaista joulusesongin jälkeen. Tein kuitenkin heti työhakemuksen Siilinjärven Halpa-Halliin, jossa oli työpaikka auki elintarvikeosastolle ja kassalle. Lisäksi annoin itseni ilmi takaisin Tokmannin myymälä- ja aluepäällikölle, että olen käytettävissä mikäli vain mitään tulee. Heppailin urakalla, vietin pitkiä päiviä tallilla, sisustin kotia ja nautin talvipäivistä leivinuunia lämmittäen.

Tammikuussa kävin myös Helsingissä viikonloppureissulla, joka piti sisällään museoita, shoppailua ja Apulannan jäähallikeikan. Helsinki on musta ihana kaupunki, vaikken voisi ikinä asua siellä, silti siellä on ihana käydä. Tietysti reissuun mahtui myös maailman ihanimman kummitytön kanssa leikkimistä ja siskon kanssa juoruilua! Tammikuun viimeisellä kokonaisella viikolla sain sitten tiedon uudesta työpaikasta. Rynnistin melkein kuudenkymmenen hakijan joukosta haastattelun kautta "voittoon" ja valituksi Halpa-Hallin remmiin. Tiedosta seuraavana päivänä kävin allekirjoittamassa sopimuksen, ja nauroinkin allekirjoittaessani että samaa tahtia kun mun työmatka lyhenee mun sopimustunnit kasvaa samaa tahtia ylöspäin. Hauskaahan tässä on vielä se, että noin puolituntia soitosta mulle soitettiin Tokmannilta ja tarjottiin sopimusta, joten jospa olen jotain tehnyt oikein tässä elämässä! Tammikuun viimeiselle viikolle mahtui myös meidän tuparit, samalla juhlistettiin kaveriporukalla Jn synttäreitä. Mä ostin Jlle yhden yön miniloman jonnekin reissuun, tuparit olivat perjantaina ja lähdettiin lauantaina iltapäivällä ajamaan "jonnekin". J oli ihan pähkinöinä tästä reissusta ja nauroinkin hänelle, ettei mulle sitten saa ikinä tehdä tämmöistä, koska mulla ei niin kestä viikkoa hermot tieto reissusta, mutten tiedä määrän päätä. Kuitenkin la iltana saavuttiin Mikkelin Sokos Hotelliin. Mikkeli ihan vain sen takia, ettei kumpikaan olla koskaan siellä käyty ja aina paikan ohi ajaessa ollaan mietitty, että olisipa ihan kiva käydä. Noh, nyt on käyty ja ainakaan talvella sinne ei tarvitse mennä uudestaan...

Oon nyt reilun viikon ollut uudessa duunissa ja viime viikko meni aikalailla uuden oppimisessa ja ihmettelemisessä. Tykkään tosta aivan mielettömästi, työkaverit ovat ihan huippuja, samoin pomo. Teen pääosin iltavuoroja ja elintarviketta, mutta onpa ihanaa kun työmatkaan menee 15 minuuttia, niin vaikka olisi iltavuorossa, kotona on jo ennen puolta kymmentä. Lisäksi kaiken huippuna on se, että sunnuntai on aina vapaapäivä, joten saadaan Jnkin kanssa viettää vähän viikonloppua.

Heppailuista sen verran, että Jestka tormistautui ja teloi takajalkansa ihan huolella tammikuun alussa. Säikähdettiin ihan huolella, että nyt on pitkä saikku edessä, mutta onneksi haavat lähtivät hyvin parantumaan ja ainut mikä on jäljellä, niin jäätävät arvet ja pikkuisen se meinaa fuskata oikean takajalan käytössä laukassa, mutta se on ihan vain sen takia, että ruvet kiristää vielä tässä vaiheessa vielä niin pahasti. Ollaan myös taas ruvettu maastoilemaan kerran viikkoon, tekee molempien pääkopalle hyvää. Jestka on vaan siitä niin "mukava" maastokaveri, että ensimmäisenä päivänä se on ihan lungi maastossa, mitä nyt vähän pukittelee kun päästää kovempaa menemään, mutta toisena päivänä se on sitten aivan hermoheikko ja hyppii ja sinkoo minne sattuu!

Jalan tilanne tapaturmaa seuraavana päivänä. Pitäisikin ottaa uudet kuvat jalan nykytilanteesta!

Yhtäccii -Alisa