Kesäkuulumisia

Täällä taas! Sitä kun kahdesti vuodessa avaa Bloggerin, niin eipä pääse tarinat loppumaan. Katsotaan saanko tästäkään mitenkään järkevää tehtyä. Niin paljon on nyt nimittäin tapahtunut viimeisen seitsämän kuukauden aikana, että katsotaan tuleeko tästä kilometrin mittainen vai teksti, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Oon lukenut tänä kesänä enemmän kuin neljänä vuotena yhteensä!
Aurinkotuoli, aurinko ja hyvä kirja, eikai muuta tarvita?

Kesä on sujunut töiden merkeissä, olin heinäkuun alusta kaksi viikkoa lomalla, viikon kesälomasta jemmasin syyskuulle, jolloin lähdetään Turkkiin ja neljännen viikon pidän ensi talvena talviloman yhteydessä jolloin olisi tarkoitus lähteä jonnekin missä ei ole metriä lunta ja kolmeakymmentä astetta pakkasta. Suunnitelmat ovat auki vielä paikan suhteen, mua kuumottelis Thaimaa, J:tä kuumottelisi taas Vietman. Mutta heinäkuinen kesäloma sujui ensin Lappeenrannassa siskon luona ja toinen viikko vietettiin Jn kanssa Baltiassa, Puolassa ja Saksassa. Lähdettiin autolla (yllättäen) Helsinkiin, siitä lautalla Tallinnaan josta la-su väliseksi yöksi Pärnuun. Pärnu ei ollut mikään wau elämys, eipähän ollut mitenkään liian suuri kulttuurishokki Suomeen verrattuna, kun hotellissa sai katsoa suomalaisia kanavia, ravintolassa sai tilata suomeksi ja siellä sai myös hävetä silmät päästä suomalaisia turisteja... Sunnuntaina ajettiin Kaunasiin, Liettuaan. Oli aika mielenkiintoinen ajomatka Latvian läpi ja puolivälissä maata päätin ruveta nukkumaan, kun en halunnut olla hereillä elämäni viimeisiä sekunteja jos rysäytetään lepikkoon. Ajokulttuuri oli HIUKAN erilainen kuin Suomessa.

Latviassa tie kulki paikoin Itä-Meren vieressä

Kaunasissa iltaa istumassa valkoviinin kera

Mun elämäni yksi must do-listassa on ollut vierailu keskitysleirillä. Olen aina ollut hurjan kiinnostunut toisesta maailmansodasta, Suomen sodista ja Natsi-Saksasta. On aivan käsittämätöntä miten syvä kansan ahdistus on ollut, että sellainen hallitsija kuin Hitler on päässyt valtaan ja miten se on saanut aivopestyä kaikki siihen julmuuteen, jota he harjoittivat "ei arjalaisia" kohtaan. Maanantaina ajettiin Kaunasista Etelä-Puolaan, Auschwitzn kylään, reilut 700 kilometriä, lukuisia kyliä, hurjat määrät moottoriteitä, ruuhkia ja haikaroita. Oli jotenkin uskomaton olo kylässä, se oli niin pieni ja söpö ja ihan vain muutaman kilometrin päässä oli tappotehtaat jossa kuoli yli miljoona ihmistä. Tiistai aamuna lähdettiin aikaisin kohti Auschwitz-Birkenau muistomerkkiä. Paikkahan on Uneskon maailmanperintökohde ja sisäänpääsy on ilmainen, mutta mikäli paikkoihin haluaa päästä tutustumaan omaan tahtiin ilmaiseksi (eli ilman opasta), siellä pitää olla ennen kymmentä. Onneksi me mentiin heti kahdeksalta, koska päivä ei ollut vielä tappavan kuuma, eikä ihmisiä ollut niin paljoa. Mikäli kiinnostaa, voisin kertoa seikkaperäisemmän tarinan kyseisestä paikasta.

Jossain päin Puolaa

Kuuluisa "työ vapauttaa" teksti Auschwitzn leirin portin yläpuolella

Kiersimme ensin Auschwitz:n työleirin, josta matkoimme paikallisbussilla Birkenaun leiriin. Jos ensimmäinen paikka sai haukkomaan henkeä, niin hengitys lamaantui kun Birkenau avautui eteen. Lopulta väsyttiin Jn kanssa molemmat polttavan auringon alla, että luovutettiin kiertely yhden aikoihin ja lähdettiin ajamaan kohti Saksaa ja Berliiniä. Berliinissä meidän piti olla yksi yö, mutta vaihdettiin sitten lennosta suunnitelmaa, koska oltiin tiistaina niin väsyneitä, ettei jaksettu kierrellä yhtään. Joten keskiviikkona vaihdettiin hotelli Aleksanderplatzin liepeille ja vietettiin keskiviikkopäivä turisteillen Berliinissä. Torstaina lähdettiin sitten heti aamusta kohti Lyypekkiä, jossa käytiin paikallisessa supermarketissa ostamassa auto täyteen olutta, siideriä ja viiniä. :D Lyypekistä lähti laiva perjantaiaamuna kohti Malmöta jossa oltiin joskus 19.00 aikoihin. Koska meillä oli ongelmia päästä takaisin Suomeen viikonlopun takia (KAIKKI yhteydet Ruotsin puolelta oli joko niin, että saatiin hytti muttei autoa, tai sitten auto, muttei hyttiä), niin lopulta löydettiin yhteys Naantaliin Kapelliskärista (n 90km Tukholmasta pohjoiseen). Varattiin lauttamatka jonka jälkeen älyttiin, että meidän pitää ajaa puoli Ruotsia yön aikana, että ehditään lauttaan. Noh lopulta tultiin niin vauhdikkaasti, että meidän piti yrittää nukkua autossa neljä tuntia ja eihän siitä mitään tullut. Laivamatka sujui hyvin, reitillä matkan hintaan kuului kaksi lämmintä ruokaa, brunssi ja päivällinen, joten oli ihanaa kun sai myös syötyä hyvin matkalla. Kotiin Savoon saavuttiin hiukan puolen yön jälkeen sunnuntaina, joten reissussa oltiin tasan 7 päivää, jonka aikana kierrettiin kuudessa maassa, ajettiin 3 460 kilometriä ja nähtiin NIIN paljon. Onnea on mies, joka saa mut tollaisille reissuille mukaan. Onneksi keli suosi koko reissun ajan, parina päivänä satoi vettä, kun ajettiin, mutta sehän oli oikeastaan aivan sama, kun autossa kumminkin istuttiin.

J otti tän kuvan sattumalta ja omasta mielestä tämä puhuttelee jotenkin todella paljon.
Itsellä on käsivarressa Libre, joka tarkoittaa vapautta, mutta edessä näkyy vankileiri.

Auschwitz

Birkenaun junaportti

Berliini

Berliini, Pariisin aukio

Lyypek

Hevosrintamakin on kokenut uudet tuulet kesän myötä. En käy enää tallilla jossa olen käynyt viimeiset viisi vuotta, vaan käyn nykyisin Maaningalla Lapinjärventallilla liikuttamassa yhtä ruunaa. Tämä sama ruuna muutti siis pois Paulan tallilta juhannusviikolla ja omistaja kysyi ehtisinkö käydä ruunaa liikuttamassa apuna. Vaikkakin mulla nyt tallimatka pidentyi merkittävästi, tämä on minulle itselleni paljon parempi vaihtoehto, käyn kahdesti viikossa pelkästään ratsastamassa ja mikäli en ehdi joinakin viikkoina käymään töiden/muiden menojen takia, siitä ei tarvitse kantaa huonoa omatuntoa. Lisäksi ruuna sopii mun omaan käteen paljon paremmin ja totta kun puhutaan, mulla on nyt ensimmäistä kertaa jotain ajatusta, intoa käydä tallilla ja suunnitella treenejä. Jotenkin vähän koko harrastukselta hävisi mielenkiinto kun Jestka lähti pois. En ihan tosissani olisi uskonut vielä 6 kuukautta sitten, että olen ihan innoissani pintelöimässä hevosen jalkoja ja satuloimassa koulupenkkiä selkään ja ennen kaikkea ratsastamassa kouluhevosella ihan oikeasti. Ei siis mitään maneesia/kenttää ympäri humputtelua, vaan ai vitsit on ollut kiva hinkata koulua! :D Okei, ihan pienesti voi vaikuttaa se, että hevonen osaa kaiken mitä vaan osaat pyytää ja vaikket osaisi pyytää, niin hän silti sitä tarjoaa. Oon päässyt ratsastamaan elämäni ensimmäisiä sarjavaihtoja, keskiaskellajeja, lisättyä ravia (iso hatun nosto kaikille jotka pystyy istumaan satulassa lisäyksissä, ei näillä mun vatsalihaksilla ole mitään asiaa istua takapuolella satulaan :D ), hevonen joka oikeasti siirtyy pelkästä ajatuksesta ja ai että! Oon myös hypännyt kolme kertaa, viimeisimmän kerran viime sunnuntaina ja silloin esteet nuosi sinne metrin tuntumaan. Piti kyllä kaivella omia itseluottamuksen rippeitä jostain takaraivosta, kun en edes muista milloin olisin hypännyt noin isoa. Rupesi naurattamaan, kun hevonen rupesi hyppäämään vasta oikeasti viimeisten hyppyjen aikana kun esteet olivat herran mielestä tarpeeksi isoja. Tietty jos hevonen on itsessään 180cm korkea, niin eihän ne 70-80cm esteet ole sille edes esteitä.

Töissä olin heinä-elokuun vaihteessa kolme viikkoa hedelmä- ja vihannesosaston vastaavana ja ai että mä tykkäsin siitä! Vaikkakin ensimmäiset 1,5 viikkoa meni siihen, että tappava väsymys lamaannutti joka päivä töiden jälkeen sohvan pohjalle, mutta lopulta sain kiinni tuosta 6-14 työrytmistä. Opin kyllä ihan valtavasti tuona aikana ja sain lisää varmuutta tekemisiini työrintamalla! Nyt sitten ollaan palattu tuttuun ja turvalliseen iltavuoroon ja sitäkin olisi yhteen putkeen kolme viikkoa taas tiedossa... No onneksi loma on alle kuukauden päässä!

Yritän nyt herätellä tätä blogia uudelleen henkiin, vähän on elämä helpottunut kun muuttu noi tallikuviot, ja nyt sen vasta huomaa miten väsynyt välillä oli. Tottahan se on, että kun käy tekemässä aamutallin, siihen ratsastaa yhden ja illaksi painaa töihin, niin päivälle kertyy tunteja. Tai sitten meni aamulla töihin ja siitä painui suoraan iltatalliin ja ratsastamaan, joten joskus olin melkoisen väsynyt, mutta se oli silloin mukavaa ja ihanaa, mutta ajat muuttuu ja elämä jatkuu! Nyt painelen tuonne Jn viereen nukkumaan, jotta jaksan huomenna herätä ja yrittää puuhastella jotain ennen töihin menoa. Katsotaan ehdinkö tällä viikolla ennen viikonloppua ratsastamaan, joka tarkottaisi yöratsastusta, mutta jospa ainakin viikonloppuna pääsisi heppailemaan!

-Alisa