Pitkästä aikaa
Jotenkin elämässä on nykyisin oikeasti ylimääräistä aikaa ja usein on tullut tunne, että olisipa ihana kirjoitella ja ihan vain höpistä eletystä elämästä. Joten kokeillaan taas kerran, että onnistuisiko blogin herättäminen henkiin.
Olen edellisen kerran kirjottanut kesällä. Mitähän sen jälkeen on tapahtunut. Noh, työkuviot ovat muuttuneet. Tai siis työnantaja on pysynyt samana, mutta siirryin iltavuoroista ja teollisen elintarvikkeen "remmistä" aamuvuoroon vastaamaan paistopisteestä, sekä leipäosastosta. Jännä kyllä miten Siperia opettaa; en nimittäin vielä vuosi sitten voinut uskoa, että haluaisin vapaaehtoisesti tekemään pääasiassa aamuvuoroon, mutta on se ihan eri, kun työpäivä on jo ohi yhden tai kahden aikaan iltapäivällä ja jää loppupäivä aikaa tehdä muuta. Vaikkakin tietysti illasta rokottaa sitten toisaalta aikaisin herääminen (jos työt alkavat kuudelta, mulla soi kello 04.45, lähden kotoa 05.30), joten pakko on mennä nukkumaan hyvissä ajoin. Nykyisin tehdään myös sunnuntaisin töitä, mutta se nyt ei ole uutta. Vaikkakin opin hyvälle ja siihen varmaan vapaapäivään todella hyvin kahdessa vuodessa ja odotetusti vähän itse kukin nyrpisteli tiedolle alkuunsa.
Hevoskuviot ovat pysyneet ennallaan. Käytiin Cammyn kanssa vanhoilla kotikonnuilla Kantelesärkän tallilla, Kontiolahdessa 1-tason estekisoissa marraskuussa. Mentiin 60cm ja 70cm luokat, omistajalta meinasi mennä usko meihin, kun ei ihan mahduttu joukkoon Cammyn kanssa. Esiteltiin nimittäin hienot keskiravit ja laukanvaihdot verryttelyissä! Molemmissa luokissa oltiin ensimmäinen ei sijoittunut, harmittaa vähän, kun toisen luokan sijoitus jäi uupumaan mun laukanvaihtoyrityksen takia. Vaikkakin hevonen suorittaa vastalaukat ammattilaisen ottein, niin silti jäin kaarteeseen himmaamaan laukanvaihtoa ja siinähän se kriittinen sekunti meni. Nyt mulla on vähän pidempi tai siis ainakin varmaan viikko taukoa pikkumustasta, koska olin juuri 8 päivää putkeen töissä, tein edellisellä viikolla yli 50 tuntia palkkatöitä, ja nytkin minulla olisi siis oikeasti 10 päivän työputki, mutta perjantaina onnistuin telomaan jalkani niin pahoin, etten pysty astumaan kunnolla ja olen sen takia sairaslomalla kolme päivää. Tämän viikon perjantaina alkaa taas 8 päivän työputki, juuri katselin kalenteria, että ensimmäinen viikonloppu, kun ei ole ohjelmaa kalenterissa on ehkä pääsiäisen jälkeen. Tai sehän riippuu siitä että miten seuraavat listat on piirretty. Siellä jos on viikonloppuvapaa, niin silloin en kyllä evääni kotoa liikuta. Mutta Cammyn kanssa ollaan treenattu monipuolisesti. Ollaan maastoiltu, menty sileällä (tätä oikeasti ollaan tehty eniten) ja hypitty pikku esteitä. Vaikkakin herra on jo 19 vuotias, niin on kyllä mahtava ratsastaa noin osaavalla ja motivoituneella hevosella. Viime aikoina ollaan harjoiteltu sarjavaihtoja. Cammyhän ne osaa, mutta mulla meinaa ja meneekin sormi suuhun kun pitää ruveta tekemään niin paljon asioita saman aikaisesti.
Siviilielämä myös rullaa omalla painollaan. Syksy ja talvi oli aikamoista myrskyä, siihen stressi töissä, pitkät työviikot ja unettomuus, niin olin yhdessä vaiheessa hyvin lähellä, etten enää jaksanut. Mutta jotenkin sitä vain aina saa rämmittyä eteen päin. Onneksi olen saanut elämääni niin ihania ihmisiä, jotka ovat jo ehkä kyllästymiseen asti kuunnelleet selostustani, mutta silti jaksavat kuunnella ja lohduttaa, kun työvuoron alkuun vedän 15minuuttia taustatiloissa huutoitkua, jonka jälkeen käyn pihalla puhaltelemassa ja painun asiakkaiden keskeen asiakaspalveluilmeellä. Mutta jos vertaa elämää vaikka neljän vuoden takaiseen, on elämä oikeasti yhtä iloa ja juhlaa.
Jonkin verran ollaan ehditty Jn kanssa myös reissata. Syyskuussa käytiin viikon ökylomalla Turkissa ja vaikkakin olen edelleen sitä mieltä, että jos samalla hinnalla pääsee kahdeksi viikoksi Thaimaahan kun mitä maksat Turkin reissusta, niin silloin mennään sinne Thaikkulandiaan ja eletään hotellissa vaatimattomammin, kuin lähdetään viikoksi Turkkiin. TOSIN olihan se ihan hullun hienoa, kun ei tarvinnut takapuoltaan nostaa edes aurinkotuolista kun juomista kannettiin eteen. Tai että jos rupesi tekemään yöllä kolmelta skumppaa, sitä sai... Helmi-maaliskuun vaihteessa olin kaksi viikkoa tai olihan Jkin, lomalla kun olin jemmannut yhden kesälomaviikoista talviloman yhteyteen. Alkuun oli isot suunnitelmat milloin Aasian reissusta, milloin Väli-Ameriikan ja taidettiin jossain välissä miettiä Australiaa myös. Mutta lopulta päädyttiin Kanarian saarille, Playa del Inglesiin! Noh, oltiinhan siellä se viikko, mutta eipähän sinne tarvitse enää uudestaan mennä. Tosin sitä en voi kieltää, etteikö viikko aurinkotuolissa, ilman kelloa, toisten passattavana tullut tarpeeseen. Kesälomalla olen heti kesäkuun alusta, jolloin olisi tarkoitus lähteä Italiaan autolla, tosin katsotaan nyt onnistuuko reissu. Syksylle olen jemmannut yhden viikon, joten silloin olisi tarkoitus lähteä taas Etelä-Eurooppaan hakemaan boostia talvea varten.
Nyt pitää lähteä nukkumaan, yllättävän äkkiä sisäinen kello kääntyy tuohon aamuvuoro rytmiin, vaikkakin nukuin tänään pitkät, kahden tunnin päikkärit. Ja loppuunsa en ole tehnyt aamuvuoroa kuin kolme viikkoa putkeen.
-Alisa
Olen edellisen kerran kirjottanut kesällä. Mitähän sen jälkeen on tapahtunut. Noh, työkuviot ovat muuttuneet. Tai siis työnantaja on pysynyt samana, mutta siirryin iltavuoroista ja teollisen elintarvikkeen "remmistä" aamuvuoroon vastaamaan paistopisteestä, sekä leipäosastosta. Jännä kyllä miten Siperia opettaa; en nimittäin vielä vuosi sitten voinut uskoa, että haluaisin vapaaehtoisesti tekemään pääasiassa aamuvuoroon, mutta on se ihan eri, kun työpäivä on jo ohi yhden tai kahden aikaan iltapäivällä ja jää loppupäivä aikaa tehdä muuta. Vaikkakin tietysti illasta rokottaa sitten toisaalta aikaisin herääminen (jos työt alkavat kuudelta, mulla soi kello 04.45, lähden kotoa 05.30), joten pakko on mennä nukkumaan hyvissä ajoin. Nykyisin tehdään myös sunnuntaisin töitä, mutta se nyt ei ole uutta. Vaikkakin opin hyvälle ja siihen varmaan vapaapäivään todella hyvin kahdessa vuodessa ja odotetusti vähän itse kukin nyrpisteli tiedolle alkuunsa.
Hevoskuviot ovat pysyneet ennallaan. Käytiin Cammyn kanssa vanhoilla kotikonnuilla Kantelesärkän tallilla, Kontiolahdessa 1-tason estekisoissa marraskuussa. Mentiin 60cm ja 70cm luokat, omistajalta meinasi mennä usko meihin, kun ei ihan mahduttu joukkoon Cammyn kanssa. Esiteltiin nimittäin hienot keskiravit ja laukanvaihdot verryttelyissä! Molemmissa luokissa oltiin ensimmäinen ei sijoittunut, harmittaa vähän, kun toisen luokan sijoitus jäi uupumaan mun laukanvaihtoyrityksen takia. Vaikkakin hevonen suorittaa vastalaukat ammattilaisen ottein, niin silti jäin kaarteeseen himmaamaan laukanvaihtoa ja siinähän se kriittinen sekunti meni. Nyt mulla on vähän pidempi tai siis ainakin varmaan viikko taukoa pikkumustasta, koska olin juuri 8 päivää putkeen töissä, tein edellisellä viikolla yli 50 tuntia palkkatöitä, ja nytkin minulla olisi siis oikeasti 10 päivän työputki, mutta perjantaina onnistuin telomaan jalkani niin pahoin, etten pysty astumaan kunnolla ja olen sen takia sairaslomalla kolme päivää. Tämän viikon perjantaina alkaa taas 8 päivän työputki, juuri katselin kalenteria, että ensimmäinen viikonloppu, kun ei ole ohjelmaa kalenterissa on ehkä pääsiäisen jälkeen. Tai sehän riippuu siitä että miten seuraavat listat on piirretty. Siellä jos on viikonloppuvapaa, niin silloin en kyllä evääni kotoa liikuta. Mutta Cammyn kanssa ollaan treenattu monipuolisesti. Ollaan maastoiltu, menty sileällä (tätä oikeasti ollaan tehty eniten) ja hypitty pikku esteitä. Vaikkakin herra on jo 19 vuotias, niin on kyllä mahtava ratsastaa noin osaavalla ja motivoituneella hevosella. Viime aikoina ollaan harjoiteltu sarjavaihtoja. Cammyhän ne osaa, mutta mulla meinaa ja meneekin sormi suuhun kun pitää ruveta tekemään niin paljon asioita saman aikaisesti.
Siviilielämä myös rullaa omalla painollaan. Syksy ja talvi oli aikamoista myrskyä, siihen stressi töissä, pitkät työviikot ja unettomuus, niin olin yhdessä vaiheessa hyvin lähellä, etten enää jaksanut. Mutta jotenkin sitä vain aina saa rämmittyä eteen päin. Onneksi olen saanut elämääni niin ihania ihmisiä, jotka ovat jo ehkä kyllästymiseen asti kuunnelleet selostustani, mutta silti jaksavat kuunnella ja lohduttaa, kun työvuoron alkuun vedän 15minuuttia taustatiloissa huutoitkua, jonka jälkeen käyn pihalla puhaltelemassa ja painun asiakkaiden keskeen asiakaspalveluilmeellä. Mutta jos vertaa elämää vaikka neljän vuoden takaiseen, on elämä oikeasti yhtä iloa ja juhlaa.
Jonkin verran ollaan ehditty Jn kanssa myös reissata. Syyskuussa käytiin viikon ökylomalla Turkissa ja vaikkakin olen edelleen sitä mieltä, että jos samalla hinnalla pääsee kahdeksi viikoksi Thaimaahan kun mitä maksat Turkin reissusta, niin silloin mennään sinne Thaikkulandiaan ja eletään hotellissa vaatimattomammin, kuin lähdetään viikoksi Turkkiin. TOSIN olihan se ihan hullun hienoa, kun ei tarvinnut takapuoltaan nostaa edes aurinkotuolista kun juomista kannettiin eteen. Tai että jos rupesi tekemään yöllä kolmelta skumppaa, sitä sai... Helmi-maaliskuun vaihteessa olin kaksi viikkoa tai olihan Jkin, lomalla kun olin jemmannut yhden kesälomaviikoista talviloman yhteyteen. Alkuun oli isot suunnitelmat milloin Aasian reissusta, milloin Väli-Ameriikan ja taidettiin jossain välissä miettiä Australiaa myös. Mutta lopulta päädyttiin Kanarian saarille, Playa del Inglesiin! Noh, oltiinhan siellä se viikko, mutta eipähän sinne tarvitse enää uudestaan mennä. Tosin sitä en voi kieltää, etteikö viikko aurinkotuolissa, ilman kelloa, toisten passattavana tullut tarpeeseen. Kesälomalla olen heti kesäkuun alusta, jolloin olisi tarkoitus lähteä Italiaan autolla, tosin katsotaan nyt onnistuuko reissu. Syksylle olen jemmannut yhden viikon, joten silloin olisi tarkoitus lähteä taas Etelä-Eurooppaan hakemaan boostia talvea varten.
Nyt pitää lähteä nukkumaan, yllättävän äkkiä sisäinen kello kääntyy tuohon aamuvuoro rytmiin, vaikkakin nukuin tänään pitkät, kahden tunnin päikkärit. Ja loppuunsa en ole tehnyt aamuvuoroa kuin kolme viikkoa putkeen.
-Alisa
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos et löytänyt etsimääsi tietoa blogista, kysy rohkeasti! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, mutta muista hyvät käytöstavat ja nettietiketti.